Tjena!

Heräsin tänään aamulla ja tajusin, että viikon päästä samaan aikaan olen aloittamassa kesätöitä. Tervemenoa huoleton Uppiksen opiskelijameininki – tervetuloa vastuullinen AIKUISEN arki. Onneksi vielä ehtii hetken rellestellä! 

Nyt kun loppu alkaa olla käsillä, on kai aika alkaa hahmottaa jonkinlaista kokonaiskuvaa omassa päässään Uppsalasta ja ruotsalaisista. Ei ne loppupeleisssä niin kovin erilaisia ole. Raahaavat tyylikkään näköisinä matlådassaan ruokaa koulun mikrossa lämmitettäväksi (Niken kirkkaanväriset lenkkarit yhdistettynä maximekkoon ja farkkutakkiin ja matlådassa päivän aikana lämmennyt risotto). Opiskelevat lähinnä ryhmissä keskustelemalla ja oikeustapauksia lukien (mitä oudompia kommentteja jakelet seminaareissa, sitä fiksumpana professorit sinua pitävät). Eivät pahemmin välitä siitä, että voittivat jääkiekon MM-kisat (kunhan Suomi tuli voitettua). Juovat hyvin paljon sommersby-siideriä (en halua edes katsahtaa sommersbyn suuntaan hetkeen). Syövät järjettömiä määriä lösgodista ja jogurttipähkinöitä(erityisesti kirjastossa). Rakastavat jonottamista (viime tiistaina snerikesin Bryggan, kesäklubin avaamista jonotettiin puoli viidestä asti iltapäivällä). Kertovat vaihtareille olevansa maailman tunnollisin kansa jonottamaan, mutta eivät tiedä, että kyllä suomalaiset ne jonottamisessa hakkaa. 

Voin siis väittää olevani aikamoinen ruotsalais-asiantuntija. Koen myös uppsalaistuneeni matkan varrella: syön casualisti raksmärgösia, oletan, että vähintään yksi fika päivässä on välttämätön, olen suorittanut Flogsta-skriketin (jostain syystä Flogstassa kuuluu mennä parvekkeelle klo 22 ja huutaa niin kovaa kuin jaksaa – viimeinkin lauantai-illalla Moonan synttäreissä pääsin itse kokeilemaan), pyöräilen ”pyöräilijöille ohjattuja liikennesääntöjä” noudattaen, kiroilen sujuvasti niin faanit kuin jävlat ja helvetetkin ja kuuntelen hartain mielin ”du gamla du frian” laulettavan.  Mutta matlådaani en ole vielä mikrossa lämmittänyt. Jotkin asiat ovat vaan kultturellisti liian haastavia…

Tällä kertaa olen ehtinyt fotata siellä sun täällä, joten annan kuvien puhua puolestaan:

Ihanassa ihanassa Cafe Victoriassa mammojen seassa. Oli muuten elämäni kallein raksmörgås, mutta kuultuani ruotsalaisen pojan kuvailevan, kuinka hän näkee unia kyseisestä leivästä, oli sitä tietysti ihan pakko päästä testaamaan. 

Fredagsmys med Nicky. Mansikka-mozzarella-salaattia, Snerikesin kuoron kevätesiintyminen Triangelissa, auringonpaiste ja ihana uusi-seelantilainen ystäväni. Så himla mysigt! Erikoispisteet kuorolle backstreet boysin ja spice girlsin laulamisesta. Kavereille tiedoksi, että videolla esitettävä ”kung i baren” tullaan kuulemaan kesä-iltaisin: varma Uppsala-tuliainen! 

Sunnuntaina juhlin perjantain erittäin onnistunutta redovisningiä (KAKSI ryhmäläistäni tuli kehumaan ruotsiani ja oli väldig imponerade!) sekä lauantain tanssin kevätnäytöstä viipottamalla junalla taas sunnuntaina kohti Tukholmaa. Bongasimme viime kesänä lomakauden ajaksi suljetun cafe Petite Francen (ehdoton vinkki kaikille Kungsholmin suunnalla liikkuville) ja iltapäiväsateen iskiessä käväisimme myös Stockholm Quality Outletissa. En ole muuten koskaan ollut outletissa, jossa olisi niin paljon vaatteita miehille! (Ja ruotsi esittää olevansa niin kovin jämställd ja könsneutral – PYH!). Kotiin vielä maha täynnä Wagamaman-herkkuja, voisiko sitä enemmän toivoa? Ehkä että jäljellä olisi enemmän kuin 5 päivää Uppsalaa? Nyt on pakko lähteä nauttimaan viimeisistä hetkistä!