Hejsan igen kaikki rakkaat!
Viimeistä
viedään, nyt voisi jo hyvin laskea päiviä kotiinlähtöön, mutta yritän
tietoisesti välttää sitä, etten tajuaisi, kuinka lähellä loppua tässä oikeasti
ollaan jo! Ensi viikon lauantaina on suuri urakka yrittää selviytyä tavaravuoreni
kanssa Tukholmaan värtan satamaan. Lopullisia hyvästejä ei onneksi kuitenkaan
tarvitse kassien alta vielä Uppsalalle huikata, sillä ah kuinka ihanaa, minua
odottaa vielä pikavisiitti tentin muodossa 5.6. Ehti jopa iskeä pikkupaniikki,
kun tenttiaikataulu olikin yhtäkkiä tuplabuukkausten johdosta (erittäin
epäruotsalaismaisesti) vaihdettu aamupäivästä iltaan, niin että tentti olisi
loppunut klo 19 ja oma laivani irronut satamasta Tukholman päädyssä vain puoli
tuntia myöhemmin. Muutaman kohteliaan ruotsinkielellä kirjoitetun
kirjoitusvirheitä täynnä olevan sähköpostiviestin myötä pääsimme kuitenkin
yksimielisyyteen ja kurssin järjestäjä lupasi järjestää meidän ryhmälle aivan
oman salin jostain sille päivälle, jee kaikki toimii Ruotsissa sittenkin!
Nyt on siis enää edessä ”tentaplugg”
sekä ylihuomenna häämöttävä redovisning.
Hyi. En halua edes ajatella sitä, mitä yli-innokkaat ruotsalaisopiskelijat
tulevat kyselemään epäselvästä PM:stäni, josta yritän jotenkin sekopäisesti
saada kasaan 10 minuutin esitelmän. Voi
kumpa sais lukea suoraan paperista…
Mutta ehtii sitä taas onneksi kaikkea
muutakin kuin viettää laatuaikaa rikosoikeuden kanssa. Eilen illalla mentiin
katsomaan parin vaihtarikaverin tekemää dokumenttia saamelaisten oikeuksista
pohjoisessa. Kyseessä oli kouluprojekti, johon Kim ja Chris olivat
heittäytyneet astetta innokkaammin mukaan. Pojat olivat ensinnäkin reissanneet
2-3 viikkoa pitkin Ruotsin, Suomen ja Norjan lappia ja haastatelleet
kaikentyyppisiä ihmisiä energiatuotannon päälliköistä green peacen edustajiin
sekä tuiki tavallisia saamelaisia poronkasvattajia, joiden elanto on
hupenemassa maankäytön rajautuessa. ILOn ratifioimatonta sopimusta puitiin
jälleen ja yritin kovasti kaivella muistini sopukoista kv-oikeuden luennolla
esitetyt pääpointin, mutta pakkohan sitä oli vielä kotona vähän googlailla. Dokumentin
jälkeen paikalla järjestettiin paneelikeskustelu, johon oltiin Uppsalan
yliopiston rahoilla lennätetty muutamat osanottajan Ruotsin lapista asti.
Valitettavasti vastapuolen edustus oli hieman heikohkoa ja sääliksi kävi
paikalle eksynyttä vasemmistoliiton kansanedustajaa. Keskustelu lähti hieman
raiteiltaan poronkasvattajan uhkaillessa itsemurhalla ja paikallisen aktivistin
ilmoittaessa olevansa valmis menemän vankilaan ja kutsumalla kaikki
paikallaolijat mukaan seuraavaan iskuun saamelaisten oikeuksien puolesta, joten
keskustelu paikalla olleiden kesken jatkui vielä pitkään virallisen ohjelman
loputtua.
Viimein siirryimme kuitenkin Kalmariin
jatkamaan iltaa ja seuraamaan SPELAA, eli noin kerran kuussa järjestettävää
”open mic”-tapahtumaa. Kuten aina, Kalmar oli eilenkin aivan ääritäynnä ja
esiintyjät loistavia (ööh, melkein kaikki). Vappuriehuntani Ellan kanssa Kalmarilla
oli pistetty merkille, sillä yllätyksekseni vastaan käveli italialainen poika,
joka kyseli muovisen jättivasaran kohtalosta. Kerroin hänelle vasara voivan
hyvin ja loikoilevan asunnossamme hattuhyllyllä.
Tänään on satanut vettä ja olen vaan
istunut kahvilla ja kirjastossa ja äsken tulin kotiin contemporary jazzin
”kenraaleista”. Lauantaina olisi sitten show edessä ja toisen tanssin askeleet
on vielä aivan hukassa. Nooh, onhan tässä vielä aikaa…
Loppuun vielä kuvia mun ja Susannan
täydelliseltä pyöräretkeltä Gamla Uppsalaan maaantai-iltana. Njuta, varsågod!
oiii toi vimppa kuva on ihana!!<3
VastaaPoista