Aika jälleen päivittää blogia! Takana kiireinen viikko, mukaanlukien Annan synttärit, pubirundi, ÖG:n hikinen tanssilattia, juoksulenkki jokivarressa, paljon Chai lattea, Uppsala Isfestivalin jääveistosten ihailua sekä ystävänpäiväillallinen loistavassa seurassa - opiskelua kuitenkaan unohtamatta. Viikko huipentui reccegasqueen eilen illalla ja kaiken lisäksi sain tänä aamuna vieraita koti-Suomesta! Gasquen jälkimainingeissä kömpesin tänään aamulla AIVAN LIIAN AIKAISIN sängystä ylös, mutta mitäpä sitä ei äidin takia tekisi <3. Hyppäsin auton kyytiin ja matka jatkui kohti Säleniä, jossa tällä hetkellä löhöän sohvalla maha täynnä tortillaa ja vihdoinkin ehdin jakaa Uppsala-kuulumiseni teille :)
Osakuntien uudet jäsenet ovat nimetään reccejä - termi on verrattavissa Suomen pupuihin, piltteihin ja fukseihin. Kyseessä on siis uusi ja innokas opiskelija, joka ei tunnu tietävän mistään mitään (ainakin eilisen Spexin esityksen mukaan :D). Reccet vihitään virallisesti osakuntiin reccegasquen myötä. Eilen oli viimein tämä juhlava päivä ja aloitimme asiaankuuluvasti kokoontumalla omien osakuntiemme edustoilla, josta kävelimme oman lippumme perässä jonossa kaikki yliopiston päärakennukselle, jossa odotimme ensin, että kaikki osakunnat saapuivat paikalle ja siirryimme sitten parijonoissa sisään "yliopistoaulaan". Siellä oli luvassa virallista (ja hieman epävirallisempaakin) ohjelmaa, mm. yliopiston orkesteri soitti, Uppsalan yliopiston rehtori piti puheen ja viime syksyn tunnollisimmat reccet palkittiin kunniamaininnalla. Aulassa on ihan huikeat puitteet ja ohjelma oli tosi laadukasta, joten olen onnellinen, että menin, vaikka tulikin ihan kauhea kiire.
Virallisen osuuden jälkeen vetäydyimme jälleen omiin osakuntiimme ja gasque saattoi alkaa! Minut oli sattumalta plaseerattu belgialaisen Louin viereen - jälleen, sillä istuimme viikkoa aiemmin järjestetyssä reccemottagnissa myöskin vierekkäin. Tämä yhteensä 9 nimeä omaava belgian lahja maailmalle on onneksi ihan huikeata seuraa, ja päätettiin illan aikana, että mikäli meitä ei ensi kerralla jälleen plaseerata vierekkäin, niin järjestämme asian itse nimilappujen paikkaa vaihtamalla. Toiselle puolelle istahti Lontoolainen Oliver, jonka kanssa juttu luisti myös loistavasti, eli ilta oli erittäin onnistunut. Vielä kun pääsin laulamaan yhden suomi-lemppareistani: SNUSin ja sain valita punssin sijaan baileysiä, ilta muuttui täydelliseksi. Jatkoja juhlittiin Snerikes-nationilla, jonne kaikki reccet pääsivät ilmaiseksi sisään. Ilta huipentui minun ja Susannan ajautuessa hiihtoa harrastavien ruotsalaisten poikien pöytään. Muista jakaneeni tiukkoja faktoja Lahden hiihtoskandaalista ja opin, että kaikki ruotsalaiset osaavat vähintään yhden lauseen suomea: ei saa peittää. Miten niin ruotsinlaivalla on vaikutus koko kansakuntaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti