Eilen oli ruotsin pikku prinsessan syntymäpäivä. Homma lähtenyt ruotsalaisilla aavistuksen käsistä. Kaupoissa myyty viikkokaupalla "mitt första år" lehteä ja juhlapäivän kunniaksi kungliga huset julkaisia valokuvakokoelman neitosesta. Käväisin eilen myös yhdessä Uppsalan tunnetuimmista konditoria/kahviloista ja sielläkin pikku prinsessaa varten oli valmistettu oma leivoksensa, jota bättre folk mutusteli hyvällä omatunnolla. Juhlin kirjoittamalla melkein tuhat sanaa englanninkielistä esseetäni, jonka palautuspäivä on jo pelottavan lähellä.
Illalla onneksi rentouduin menemällä entisen kämppikseni uuteen kotiin "förfestiin", josta suuntasimme tyttöporukalla V-Dalan Efter slapp 04:ään. Ilta oli hauska ja siitä seurannut kollektiivinen darra tänään Kalmarilla vielä hauskempi. Kolmen kooma ei tällä kertaa onneksi yllättänyt, mistä olen tyytyväinen, sillä riensin seuraavaan tapaamiseen kello neljäksi. Kävimme study groupimme kesken huomisen seminaarin kysymykset läpi, jonka jälkeen palasin kotiin ilmapalloja ja pikkuruisia ruotsinlippuja mukanani.
Kuten aiemmin mainitsin, pikku prinsessan juhlinta tuntui pienestä suomalaisesta aika överiltä - mutta kun kerran paikan päällä ollaan, niin kerrankos sitä itsekin. Kokoonnuimme siis Lucyn, Helenin, Alexan ja Bramin kanssa illalla minun luonani ja valloitimme keittiön juhliaksemme Estellen ensimmäistä syntymäpäivää. Kakun leiponeena voin vakuuttaa, että pikku Estellekin olisi rakastanut sitä yhtä paljon kuin me ja lisämausteena hoilasimme onnittelulauluja kaikilla mahdollisilla kielillä. Mikäli kämppikseni ovat tähän asti pitäneet minua melko normaalina, niin nyt todellinen luonteeni on varmaan viimeistään paljastunut heillekin... Mutta ehkä hellyyttävä jääkaapissa nököttävä kakkupala "saa ottaa" -lappusen kanssa sulattaa heidänkin sydämensä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti