Kona täyttää vuosia!

Tänään jatkan syntymäpäiväteemalla. Piikkiön ihmelapsi, Riikka Laaksonen täyttää tänään vuosia! ONNEA RIIKKA!! Olen kirjastossa ja luuseroin facebookissa ja blogeissa, joten päätin tehdä jotain hyödyllistä ja juhlia sinua pikku hetken täällä erittäin hyvin pukeutuvien nörttien keskellä.

Grattiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis!

Grattis Estelle!

Eilen oli ruotsin pikku prinsessan syntymäpäivä. Homma lähtenyt ruotsalaisilla aavistuksen käsistä. Kaupoissa myyty viikkokaupalla "mitt första år" lehteä ja juhlapäivän kunniaksi kungliga huset julkaisia valokuvakokoelman neitosesta. Käväisin eilen myös yhdessä Uppsalan tunnetuimmista konditoria/kahviloista ja sielläkin pikku prinsessaa varten oli valmistettu oma leivoksensa, jota bättre folk mutusteli hyvällä omatunnolla. Juhlin kirjoittamalla melkein tuhat sanaa englanninkielistä esseetäni, jonka palautuspäivä on jo pelottavan lähellä.

Illalla onneksi rentouduin menemällä entisen kämppikseni uuteen kotiin "förfestiin", josta suuntasimme tyttöporukalla V-Dalan Efter slapp 04:ään. Ilta oli hauska ja siitä seurannut kollektiivinen darra tänään Kalmarilla vielä hauskempi. Kolmen kooma ei tällä kertaa onneksi yllättänyt, mistä olen tyytyväinen, sillä riensin seuraavaan tapaamiseen kello neljäksi. Kävimme study groupimme kesken huomisen seminaarin kysymykset läpi, jonka jälkeen palasin kotiin ilmapalloja ja pikkuruisia ruotsinlippuja mukanani.

Kuten aiemmin mainitsin, pikku prinsessan juhlinta tuntui pienestä suomalaisesta aika överiltä - mutta kun kerran paikan päällä ollaan, niin kerrankos sitä itsekin. Kokoonnuimme siis Lucyn, Helenin, Alexan ja Bramin kanssa illalla minun luonani ja valloitimme keittiön juhliaksemme Estellen ensimmäistä syntymäpäivää. Kakun leiponeena voin vakuuttaa, että pikku Estellekin olisi rakastanut sitä yhtä paljon kuin me ja lisämausteena hoilasimme onnittelulauluja kaikilla mahdollisilla kielillä. Mikäli kämppikseni ovat tähän asti pitäneet minua melko normaalina, niin nyt todellinen luonteeni on varmaan viimeistään paljastunut heillekin... Mutta ehkä hellyyttävä jääkaapissa nököttävä kakkupala "saa ottaa" -lappusen kanssa sulattaa heidänkin sydämensä!

Vad gör du - för nånting?

- kysyy ruotsalainen. Samaa lausahdusta on mahdollista soveltaa kaikkeen: vad pluggar du för nånting, vad lagar du för nånting, var bor du nånstans.. Turhake, jossa ei ole mitään järkeä, mutta jotenkin koen itseni paljon ruotsalaisemmaksi, kun olen sisäistänyt ja alkanut käyttää kyseistä lausahdusta. Sanonnat ja puhetyyli ovat siis alkaneet tarttua, ruotsalaisten kummalliset tavat (onneksi) eivät. Olen pahoillani kansankoti, en vain ymmärrä esimerkiksi tätä mikrojuttua. En halua raahata ällöttävää eväsboxilasagnea kouluun ja lämmittää sitä koulun käytävällä sijaitsevassa mikrossa. En myöskään vieläkään osaa avata ovea aina oikeaan suuntaan, laittaa Kallen mätitahnaa leivän päälle tai syödä puuromakkaraa (valmista puuroa mikä myydään sellaisessa "muovimakkarassa").

Olen asunut nyt viisi viikkoa Uppsalassa ja tätä viikkoa voi hyvällä omatunnolla kutsua hiihtolomaviikoksi, sillä olen kyllä nauttinut kunnon Sportlovista, kuten kuuluukin. Kolme päivää laskettelua Sälenissä oli ihana irtiotto arjesta, ja tuntui ihanan raukealta kun palasin myöhään tiistaina Uppsalaan.

Keskiviikkona sattui taas pikku vahinko. Menin aamulla Värmlandsille ja satuin olemaan ensimmäinen paikalla. Ei hätää, sillä minulla on nykyään oma avain ja oma koodi varashälyttimeen. Paitsi että se superepäystävällinen "andra kurator" oli HUPS unohtanut aktivoida sen mun koodin. Ihana yllätys siis kun varashälytin alkaa huutaa aamulla ennen puoli kahdeksaa. Mietin että mahtaako tänne nyt pelmahtaa jotkut vartiat tai palokunta tai mikä lie paikallinen poliisi paikalle ja ryhdyin soittamaan Idalle, meidän kokille, joka on yleensä jo ennen minua paikalla. Puhelimen välityksellä saatiin hälärit onneksi pois päältä ja Ida raukka tuli juosten paikalle apuun hetken kuluttua varmistamaan, että kaikki varmasti ole OK. Nöyränä pyytelin anteeksi (etenkin sitä kun paniikissa huutelin sinne puhelimeen jotain epäselviä "vad fan ska man görä - drycka VILKEN knapp - jag vet inte - fan - fan - fan ?" lausahduksia) kunnes selvisi, ettei vika ollutkaam minun. Ärsyttävää. Mutta nyt sen koodin pitäisi toimia, vi ska se om det...

Loppuviikosta sain vielä lisää vieraita Suomesta, kun isosiskoni Cassu purjehti Siljan kyydissä Tukholman satamaan. Metsästimme torstai aamupäivän Tukholmassa jotain hääkampauskoristetta - turhaan. Googlemaps, never trusting you again. Lounaaksi kiiruhdimme Uppsalaan kunnon nationlounaalle  (oli keliakiasähläystä, ilmeisesti kaikki vaihtarit eivät tiedä mitä sana gluteeniton tarkoittaa...) ja lounaan jälkeen äiti, Elsa, Venla ja Viola saapuivat sopivasti Sälenistä Uppsalaan. Oli luksusta käydä autolla kaupassa ja muutenkin kiva vaan kahvitella, shoppailla ja tehdä turistihyökkäyksiä suosittuihin kohteisiin. Käväisin mä luennollakin tänään, mutta menin sinne ihan täysin ennalta valmistautumatta. Onneksi ihana studygroup ymmärtää ja joustaa vähän :)

Tänään testattiin Cassun kanssa vielä Stockenin aamupala. Huippu! Lisäksi aamupala oli opiskelijaystävällinen hinnoiltaan, mitä ei aina voi Stockenilla olettaa. (Alempana kuva yhdestä nationin "sloganista") Parasta oli ehdottomasti niiden itse tekemä LÄMMIN mysli <3 <3 Ehkä sen voimalla jaksan ensi viikolla pakertaa.Viikko on siis hujahtanut nopeasti ja nyt pitäisi vielä saada jotain aikaiseksikin. Kouluhommia. Ihan sikana. Oikeesti. Mañana mañana...

Reccegasque!

Aika jälleen päivittää blogia! Takana kiireinen viikko, mukaanlukien Annan synttärit, pubirundi, ÖG:n hikinen tanssilattia, juoksulenkki jokivarressa, paljon Chai lattea, Uppsala Isfestivalin jääveistosten ihailua sekä ystävänpäiväillallinen loistavassa seurassa - opiskelua kuitenkaan unohtamatta. Viikko huipentui reccegasqueen eilen illalla ja kaiken lisäksi sain tänä aamuna vieraita koti-Suomesta! Gasquen jälkimainingeissä kömpesin tänään aamulla AIVAN LIIAN AIKAISIN sängystä ylös, mutta mitäpä sitä ei äidin takia tekisi <3. Hyppäsin auton kyytiin ja matka jatkui kohti Säleniä, jossa tällä  hetkellä löhöän sohvalla maha täynnä tortillaa ja vihdoinkin ehdin jakaa Uppsala-kuulumiseni teille :)

 
Osakuntien uudet jäsenet ovat nimetään reccejä - termi on verrattavissa Suomen pupuihin, piltteihin ja fukseihin. Kyseessä on siis uusi ja innokas opiskelija, joka ei tunnu tietävän mistään mitään (ainakin eilisen Spexin esityksen mukaan :D). Reccet vihitään virallisesti osakuntiin reccegasquen myötä. Eilen oli viimein tämä juhlava päivä ja aloitimme asiaankuuluvasti kokoontumalla omien osakuntiemme edustoilla, josta kävelimme oman lippumme perässä jonossa kaikki yliopiston päärakennukselle, jossa odotimme ensin, että kaikki osakunnat saapuivat paikalle ja siirryimme sitten parijonoissa sisään "yliopistoaulaan". Siellä oli luvassa virallista (ja hieman epävirallisempaakin) ohjelmaa, mm. yliopiston orkesteri soitti, Uppsalan yliopiston rehtori piti puheen ja viime syksyn tunnollisimmat reccet palkittiin kunniamaininnalla. Aulassa on ihan huikeat puitteet ja ohjelma oli tosi laadukasta, joten olen onnellinen, että menin, vaikka tulikin ihan kauhea kiire.

Virallisen osuuden jälkeen vetäydyimme jälleen omiin osakuntiimme ja gasque saattoi alkaa! Minut oli sattumalta plaseerattu belgialaisen Louin viereen - jälleen, sillä istuimme viikkoa aiemmin järjestetyssä reccemottagnissa myöskin vierekkäin. Tämä yhteensä 9 nimeä omaava belgian lahja maailmalle on onneksi ihan huikeata seuraa, ja päätettiin illan aikana, että mikäli meitä ei ensi kerralla jälleen plaseerata vierekkäin, niin järjestämme asian itse nimilappujen paikkaa vaihtamalla. Toiselle puolelle istahti Lontoolainen Oliver, jonka kanssa juttu luisti myös loistavasti, eli ilta oli erittäin onnistunut. Vielä kun pääsin laulamaan yhden suomi-lemppareistani: SNUSin ja sain valita punssin sijaan baileysiä, ilta muuttui täydelliseksi. Jatkoja juhlittiin Snerikes-nationilla, jonne kaikki reccet pääsivät ilmaiseksi sisään. Ilta huipentui minun ja Susannan ajautuessa hiihtoa harrastavien ruotsalaisten poikien pöytään. Muista jakaneeni tiukkoja faktoja Lahden hiihtoskandaalista ja opin, että kaikki ruotsalaiset osaavat vähintään yhden lauseen suomea: ei saa peittää. Miten niin ruotsinlaivalla on vaikutus koko kansakuntaan...

Dagen Efter

Eilen oli Recce-Mottagning Värmlands nationilla. Kokoonnuimme 5 aikaan ja luvassa oli esittely Värmlandsin tiloissa, jota seurasi puolivirallinen sitsityyppinen illallinen, jonka jälkeen ovet avattiin kaikelle kansalle joka perjantaisen "state of mind"-klubin hengessä. Recce- nimikkeellä viitataan osakuntien uusiin jäseniin, jotka tulevat "virallisiksi" jäseniksi vasta recceqasquen jälkeen, joka järjestetään kaikkien osakuntien uusille jäsenille 16.2, eli ensi viikon lauantaina. Kyseessä on kolmen ruokalajin illallinen, Suomen sitsejä ilmeisesti vähän formaalimpi tilaisuus. Sitsejä tai juhlaillallisia on täällä monen tyyppisiä: sitning, qasque, ball - you name it. Ne eroavat toisistaan juhlallisuuden asteella: ball on Suomen vuosijuhlia vastaava, kun taas tavallinen sitning voi olla aika epävirallinen illallinenkin. Säännöt tuntuvat pohjautuvat samoihin perusteihin kuin suomessakin, tosin täällä niitä on ehkä vielä enemmän ja ne tuntuvat olevan aika virallisia. Mutta päästiin sitä eilenkin pöydälle laulamaan enkä malta odottaa ensi lauantain ensimmäistä virallista qasqueta!

Valitsin siis Värmlandin osakunnan, enkä kyllä ole katunut sitä. Yksi parhaita lounaita, upeimpia baareja, paljon jäseniä ja paljon ohjelmaa. Suurin osa osakunnista on perustettu 1600-luvulla ja niitä koskeva lainsäädäntökin pohjautuu osittain keskiajalle. Niiden synnystä kerrotaan useita eri versioita, mutta niiden taustalla on joukko vanhoja papppoja, ns. inspektöörejä, jotka olivat yliopiston nimeämiä henkilöitä. Inspektöörien tehtävänä oli  valvoa opiskelijoiden keskinäistä toimintaa. Opiskelijoiden kerääntyessä yliopistokaupunkeihin, kuten Lundiin ja Uppsalaan, etsiytyivät samalta paikkakunnalta tulleet helposti samoihin piireihin, jonka myötä syntyivät Uppsalan 13 nationia, osakuntaa. Alunperin idea perustui siis kotipaikkakuntaan, ja yhä edelleen useat tuntuvat valitsevan sen osakunnan, josta ovat kotoisin - ainakin aluksi. Osakunnan jäsenyys on näes uusittava puolivuosittain, joten aina voi valita uuden osakunnan testattavaksi. Loppupeleissä jäsenyydellä ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä kaikki ovat kuitenkin tervetulleita kaikkiin tapahtumiin. Usein jäsenet pääsevät ilmaiseksi sisään, saavat pientä alennusta ruokaillessaan osakunnissa tai hyötyvät jäsenyydestä muulla tavalla.

Osakunnat perivät jäsenyysmaksua puolivuosittain (n.200-300kr), jota vastaan ne ylläpitävät opiskelijatoimintaa, kuten urheiluseuroja, bändejä, asunnonvälitystä, kahvila-, baari- ja ravintolatoimintaa ja mm. tarjoavat lukupaikkoja ja pitävät omia kirjastojaan. Liikevaihto on aika huikeaa, eiliseltä jäi mieleen Värmlandsin vuosittainen liikevaihto (yli 10 miljoonaa ruotsin kruunua) ja lisäksi Värmlands jakaa vuosittain stipendejä 2,5 miljoonan kruunun verran. Osakuntaan liittyminen ja erityisesti toimintaan mukaan meneminen on helppo keino tutustua järjestelmään paremmin, päästä mukaan "osakunnan sisäpiirille" järjetettäviin tapahtumiin, hankkia itselleen KK-kort (ns. jonon ohitus-kortti kaikkiin Uppsalan osakuntiin), tienata hiekan taskurahaa ja tutustua paikallisiin. Kuten aiemmin mainitsin, harkitsen "frukostvardiksi" ryhtymistä, joka tarkoittaisi että minusta tulisi "ämbetsman", eli pääsisin mukaan "luottohenkilöille" järjesttäviin tapahtumiin ja saisin joitakin lisäetuja, kuten alennusta pubin juomista (he hee).

Kiersimme eilen ensin päärakennuksen, sitten menimme "hallituksen" tiloihin viereiseen rakennukseen ja piipahdimme sen alakerrassa sijaitsevassa pubissa. Pubi on ollut käytössä vasta muutamia vuosia, sillä se löydettiin muutamia vuosia sitten arkeologiste kaivausten myötä. Tunnelma sisällä on huikea, tiiliseinää ja kynttilöitä ja sisään johtaa tiilinen holvikäytävä. En yhtään ihmettele, että meille kerrottiin sen olevan hyvä paikka tulla treffeille!

Kattavamman kuvan itse Värmlandsin osakunnasta antaakseni, lisään vielä yhdistyksen sivuille vievän linkin.

http://www.varmlandsnation.se/index.php?option=com_content&view=article&id=2&Itemid=106&lang=en

Tänään aamulla olo parani mahtavan brunssin myötä. Istuimme aamupalapöytään yhdessä kaikkien kämppisteni kanssa, tutustuimme toisiimme hiukan paremmin ja nautimme lauantai-aamusta yhdessä. Perimmäisenä tarkoituksena oli yhteisten sääntöjen, kuten siivouslistan päivitys ja muiden arkihuolien läpikäynti. Viimeisen parin viikon ajan kukaan ei ole tuntunut välittävän yhteisistä tiloista, itse en ainakaan tiennyt mitä astioita saa käyttää ja mitä ei sekä kenen vuoro on oikeastaan ostaa vessapaperia, joten aamupäivä oli menestys kaikin tavoin. Parasta kuitenkin oli kämppiiksiini tutustuminen, varsinkin kun viikko sitten asuntoon muutti uusi tyttö, jonka nimen hädin tuskin tiesin. Istuimme koko porukka keittiössä yli kaksi tuntia, juttelimme niitä näitä ja sain kullanarvoisia vinkkejä siitä, mihin kannattaa mennä lounaalle, mitkä qasquet ovat parhaita ja miten Valborgia (vappua) oikein täällä juhlitaan. Josefine lupasi tutustuttaa minut WG-Nationin huippuhyvään keittolounaaseen (vaikka se vetonaula taisikin olla itse leivottu leipä :D) ja huomenna menen Annan kanssa Kalmarin Fikalle hengaamaan iltapäivällä eli pääsen jatkossakin petraamaan ruotsinkielen taitojani kämppisteni seurassa!

 P.S maailmankuulut bagelini tekivät kauppaansa Ruotsissakin. Lisämakua toi kenties virkistävä tapa herätä n. puoli tuntia ennen sovittua aamiaisaikaa siihen, että Suomesta saapunut vaihtarikämppis onnistuu leipoessaan ensin huudattamaan palohälytintä käytävässä, sitten keittiössä ja lopulta itse uunikin alkoi piipittää. Jävla korridorung...