Heräsin tänään aamulla ja tajusin, että viikon
päästä samaan aikaan olen aloittamassa kesätöitä. Tervemenoa huoleton Uppiksen
opiskelijameininki – tervetuloa vastuullinen AIKUISEN arki. Onneksi vielä ehtii
hetken rellestellä!
Nyt kun loppu alkaa olla käsillä, on kai aika
alkaa hahmottaa jonkinlaista kokonaiskuvaa omassa päässään Uppsalasta ja
ruotsalaisista. Ei ne loppupeleisssä niin kovin erilaisia ole. Raahaavat
tyylikkään näköisinä matlådassaan ruokaa koulun mikrossa lämmitettäväksi (Niken
kirkkaanväriset lenkkarit yhdistettynä maximekkoon ja farkkutakkiin ja
matlådassa päivän aikana lämmennyt risotto). Opiskelevat lähinnä ryhmissä
keskustelemalla ja oikeustapauksia lukien (mitä oudompia kommentteja jakelet
seminaareissa, sitä fiksumpana professorit sinua pitävät). Eivät pahemmin
välitä siitä, että voittivat jääkiekon MM-kisat (kunhan Suomi tuli voitettua).
Juovat hyvin paljon sommersby-siideriä (en halua edes katsahtaa sommersbyn
suuntaan hetkeen). Syövät järjettömiä määriä lösgodista ja
jogurttipähkinöitä(erityisesti kirjastossa). Rakastavat jonottamista (viime
tiistaina snerikesin Bryggan, kesäklubin avaamista jonotettiin puoli viidestä
asti iltapäivällä). Kertovat vaihtareille olevansa maailman tunnollisin kansa
jonottamaan, mutta eivät tiedä, että kyllä suomalaiset ne jonottamisessa
hakkaa.
Voin siis väittää olevani aikamoinen
ruotsalais-asiantuntija. Koen myös uppsalaistuneeni matkan varrella: syön
casualisti raksmärgösia, oletan, että vähintään yksi fika päivässä on
välttämätön, olen suorittanut Flogsta-skriketin (jostain syystä Flogstassa
kuuluu mennä parvekkeelle klo 22 ja huutaa niin kovaa kuin jaksaa – viimeinkin
lauantai-illalla Moonan synttäreissä pääsin itse kokeilemaan), pyöräilen
”pyöräilijöille ohjattuja liikennesääntöjä” noudattaen, kiroilen sujuvasti niin
faanit kuin jävlat ja helvetetkin ja kuuntelen hartain mielin ”du gamla du
frian” laulettavan. Mutta matlådaani en
ole vielä mikrossa lämmittänyt. Jotkin asiat ovat vaan kultturellisti liian
haastavia…
Tällä kertaa olen ehtinyt fotata siellä sun
täällä, joten annan kuvien puhua puolestaan:
Ihanassa ihanassa Cafe Victoriassa mammojen
seassa. Oli muuten elämäni kallein raksmörgås, mutta kuultuani ruotsalaisen
pojan kuvailevan, kuinka hän näkee unia kyseisestä leivästä, oli sitä tietysti
ihan pakko päästä testaamaan.
Fredagsmys med Nicky.
Mansikka-mozzarella-salaattia, Snerikesin kuoron kevätesiintyminen
Triangelissa, auringonpaiste ja ihana uusi-seelantilainen ystäväni. Så himla
mysigt! Erikoispisteet kuorolle backstreet boysin ja spice girlsin
laulamisesta. Kavereille tiedoksi, että videolla esitettävä ”kung i baren”
tullaan kuulemaan kesä-iltaisin: varma Uppsala-tuliainen!
Sunnuntaina juhlin perjantain erittäin
onnistunutta redovisningiä (KAKSI ryhmäläistäni tuli kehumaan ruotsiani ja oli
väldig imponerade!) sekä lauantain tanssin kevätnäytöstä viipottamalla junalla
taas sunnuntaina kohti Tukholmaa. Bongasimme viime kesänä lomakauden ajaksi
suljetun cafe Petite Francen (ehdoton vinkki kaikille Kungsholmin suunnalla
liikkuville) ja iltapäiväsateen iskiessä käväisimme myös Stockholm Quality
Outletissa. En ole muuten koskaan ollut outletissa, jossa olisi niin paljon
vaatteita miehille! (Ja ruotsi esittää olevansa niin kovin jämställd ja
könsneutral – PYH!). Kotiin vielä maha täynnä Wagamaman-herkkuja, voisiko sitä
enemmän toivoa? Ehkä että jäljellä olisi enemmän kuin 5 päivää Uppsalaa? Nyt on
pakko lähteä nauttimaan viimeisistä hetkistä!
