Oltiin tänään leffassa. Ihanaa kun pitkästä aikaa pääsi oikean valkokankaan eteen ja sai tihrustaa jotain muutakin kun Masterchefiä tietokoneruudulta, joka pysähtyy lataamaan kahden minuutin välein. Ja vilken film! Katsastettiin oikein loistava romanttinen komedia nimeltä Smä citronen gula - suosittelen erityisesti kaikille ruokafriikeille (enkä suosittele menemään leffaan nälkäisenä). små citronen gula - trailer nostattaa jo ehkä veden kielelle, nam! Elokuvan jälkeen oli ihana kävellä kotiin, kun koko päivän jatkunut sadekin oli viimein lakannut. Kotona oli kyllä ihan pakko testailla omia kokkitaitojaan - jäivät kyllä ehkä vähän vajaiksi jääkaapin sisällöstä ja kokin taidottomuudesta johtuen...
Eilen "luokkaretkeiltiin" Tukholman rättpsykiskaan ja pakko sanoa, että vaikka vierasluento taas venyi ja venyi niin, että loppupeleissä menin tanssitunnille puoli tuntia myöhässä, niin kokonaisuudessaan päivä oli yksi parhaimmista pitkään aikaan. Junamatkat sujuivat rattoisasti uusien ihmisten kanssa jutellessa ja tunnelma oli jotenkin paljon rennompi kuin normaalissa seminaarissa ja kotii palatessa naurettiin niin paljon junassa, että mulla tuli vettä silmistä. Paras sattuma uudella kurssillani on tyttö nimeltä Moa, jonka viereen satuin ensimmäisessä seminaarissa istahtamaan ja joka osoittautui huipputyypiksi. Oltiin nytkin sovittu treffit aamulla Uppsalan päädyssä juna-asemalle, joten reilu tunnin junamatka rättpsykiskaan hurahti hetkessä hyvässä seurassa ja kahvin kera. Kotiin pyöräillessäni illalla olin jotenkin niin onnellinen koko päivästä ja kaikista keskusteluista ja uusista ihmisistä ympärilläni ja ajattelin, että jos asuisin Ruotsissa pysyvästi niin juuri näiden ihmisten kanssa haluaisin ehdottomasti hengailla. Hassua, miten sitä on alkanut tosissaa välillä ajattelemaan, että voisi ihan oikeasti kuvitella asuvansa Ruotsissa pysyvästi. En nyt ole mitenkään supermasentenut siitä, että olen täällä vain puoli vuotta ja joudun kohta palaamaan Turkuun, mutta kyllä mä viihtyisin täälläkin! Uppsala, ja erityisesti uppsalalaiset ovat alkaneet tuntua niin kotoisalta!
Ja kielikin on tullut koko ajan vaan paremmaksi. Tiistaina oli pitkästä aikaa pelaamassa sählyä ja satuin samaan joukkueeseen suomalaisen pojan kanssa, joka ymmärsi kyllä hyvin ruotsia, mutta tunnusti käyvänsä lähes kaikki keskustelut yhä englanniksi. Rohkaisin aloittamaan vaan ruotsinkielellä mongertamisen, ei se muuten kehity! Ja vaikka en nyt omasta mielestäni olekaan mitenkään ihan huimasti parantanut kielitaitoani, niin huomaan kyllä sanavaraston laajentuneen ja puhumisen olevan tosi paljon soljuvampaa ja nopeampaa, enkä enää kuule läheskään niin usein puhuvani "momintrollensvenskaa", vaan ennenmminkin moni sanoo, ettei aksentistani mitenkään niin selkeästi kuule suomea läpi heti. JEEEE, sanon minä.
Salibandyn jälkeen mentiin vielä hikisenä joukkona smålandsin pubiin istumaan, missä oli taas niin kummallista jengiä, että huh huh. Ensimmäisenä ovella tuli vastaan ilmiselvä jeesus, ilman paitaa, kaljapömppis rehottaen ja loogisesti oluttölkki kädessään. Paikalla oli myös muita omituisten otusten kerholaisia, joten sählymailoinemme ja hikisine urheiluvaatteinemme sovelluimme hyvin porukkaan. Illan päätteeksi syvennyin vessajonossa alkaneeseen keskusteluun paikallisen oikkarin kanssa, joka oli juuri palannut Bergenin kv-viikoilta ja tahtoi jakaa loistavat kokemuksensa siitä, kuinka hän oli "aspackat" ja lauloi Ruotsissa tunnetun "Finland är Finland, och Finland är bra"-laulun sijasta "Sverige är Sverige - vi dricker öl"-versionsa kv-viikon aikana ja suositteli minua lämpimästi ottamaan osaa syksyllä järjestettäville Rovaniemen kv-viikoille hänen kanssaan. Onneksi tässä vaiheessa pubin työntekijät päättivät näyttää valomerkkiä ja onnistuin livahtamaan tämän hurmaavan uuden tuttavuuden ohitse pyörälleni ja kotiin nukkumaan.
Sellaista tälläkertaa, viikonloppu häämöttää ja edessä luultavasti lauantai-ilta Tukholman kulturnatt-tapahtumassa, jag ser fram emot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti