Kyllä vain, pikavisiitti Suomeen sisälsi loistavia lounaita kenties vielä loistavammass seurassa, sekä lompakolle täytettä. Ahersin siis 5 päivää (tai siis iltaa/yötä) Stockalla putkeen siinä ohessa sukulaisten ja kavereiden kanssa sosialisoidessa. Sunnuntain yhdeksän tunnin jälkeen olo oli kuollut, mutta onneksi sauna pelasti. Aamulla kello soi klo 5.30 ja lentokoneessa istuin jo kolme varttia myöhemmin ja suuntana Tukholma ja Arlanda. Tänään pääsi siis seminaarissa taas käyttämään hyödyllistä silmät auki nukkumisen taitoa. Nyt on siis taas Uppsala-mode päällä ja hyvältä tuntuu!
Viime aikoina olen ehtinyt riehua siellä sun täällä ja ehtinyt sitäkin vähemmän kirjoitella näitä valaisevia sepustuksia elämästäni Ruotsissa, että ehkä on syytä tehdä pikakelaus viimeaikojen tapahtumista! Tänään pyöräillessäni el gigantenista kotiin iki-ihana-vain-neljä-kertaa-huollossa-kahden-vuoden-aikana-käväissyt läppärini repussa heiluen, mietin että elämä on sittenkin niin ihanaa. Kaikki viimeaikojen vastoinkäymiset ovat kääntymässä päälaelleen, visa vinkuu jälleen, työhaastettelutunnelin päässä pilkistää taas valoa ja tietokonekin toimii! Lisäksi olen tutustunut uudella kurssilla Ruotsalaisiin oikkareihin ja päässyt jopa avaamaan suuni basgrupp-möteissä monia kertoja!
Ryppyjäkään en ole vielä havainnut, vaikka ikäni lähenee jo huimaa vauhtia vanhainkotia. Tämä kaksikymmentäneljä vuotta VANHA neitokainen juhlisti merkkipäiviään juhlallisesti Värmlandsin Ämbetsmanmiddagilla, eli fiinistelypäivällisillä, jossa viereeni sain muita erittäin tärkeiksi itseään tuntevia Värmlandsin osakunnan ämbetsmanneja. Istuin lisäksi vinosti vastapäätä itse herra inspektööriä, eli koko osakunnan sielua ja sydäntä, joka oli oikein mahtava herrasmies.
Illallinen oli jälleen kerran ihan huippu, vähän eri luokkaa kuin Suomen sitsit, jossa ei baileys virtaa eikä tarjoilua järjestetä osakunnan vaakunan omaavista lautasista. Ämbetsman middag oli siis yksi juhlallisimmista illallismuodoista, kun taas tavallinen sitsing tai sexa on huomattavasti rennompi, jossa pukukoodi voi olla jotain täysin muuta ja ilta päättyy useimmiten pöydän alle (nooh, en sano nyt siitä mitään, etteikö ämbetsman middaggin voisi päätyä melko hämäriin muistikuviin... :D). Täällä on myös tapana kirjoitella uusien sitsituttavuuksien laulukirjoihin terveisiä, jotka kirjan omistajalla on sitten seuraavana aamuna lupa lukea. (jostain syystä kirjaani on kuitenkin ilmestynyt myös tekstejä kuten "meet me in the bathroom"...). Ihana yllätys sitseillä oli nimilappuni taakse kirjoitettu "happy birthday", jonka ansioista sain tietysti huomiota (jaaaaa punaviiniä). Toinen asia, joka pisti silmään oli se, että olimme irlantilaisen Erwinin kanssa ainoat paikan päällä olevat icke-svenssonit, mutta hyvin meni ja oli kivaa puhua koko ilta puhtaasti ruotsia ilman, että pitäisi ottaa kielitaidottomia huomioon.
Sunnuntaina oli sitten aika vaihtaa englanninkielelle ja juhlia syntymäpäiviäni uudelleen. Järjestin illalla Barnkalasin, eli vanhat kunnon lastenkutsut! tarjolla oli kahdenlaista kakkua (Hurraa!-kynttilöillä), cocktail-tikkuja, popcornia yms. 24-vuotiaan suuhun sopivaa. Teeman mukaisesti leikimme myös illan aikana tietysti perinteisiä leikkejä ja ennen kotiinlähtöä jokainen sai onkia itselleen vielä pienen suklaanpalan. Hur roligt som helst!
Nyt on siis aika palata arkeen ja alkaa odotella niita kohta kumminkin ilmestyviä ryppyjä ja alkaa panikoimaan vaikka tulevaa PM-kirjoitelmaani. Adios amigos, ja loppuun vielä täysin random kuvasarja Köpiksestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti