Nedräkning har börjat!

Lähtölaskenta vappuun on alkanut: tuntuu melkein siltä kun seisoisi uima-altaa ponnahduslaudalla ja varpaiden kärki jo reunaa hipoen valmiina hyppyyn! Itse olen valmis hostaamaan Elinaa, Juusoa ja Ellaa, joiden on tarkoitus junailla itsensä huomenna Uppsalaan! Tänne vaan, skumppa on kylmässä ja engångsgrill valmiina käyttöönotettavaksi! Aluksi jännitin vähän että miten mahdamme pärjätä neljästään yhdessä huoneessa ja ennen kaikkea yhdellä avaimella, mutta ihana-paras-Anton-kämppikseni lupautui lainaamaan ylimääräistä avaintaan ja Petter kertoi kerran majoittaneensa 5 ystäväänsä, joten huoleni hälvenivät. Kaiken lisäksi kaikilla muillakin kämppiksilläni tulee olemaan yövieraita, sillä käytännössä katsoen kaikki ruotsalaset opiskelijat suuntaavat vapuksi Uppsalaan (tai Lundiin, mutta siitä ei puhuta) ja meidän asunto sattuu vielä sijaitsemaan aivan vappurientojen keskipisteessä. Ei paha. Tulen siis olemaan hyvin haluttu kaveri kun vessahätä yllättää ja bajamaja jono on kilometrin pituinen.

Vaikka onnistunkin skippaamaan vessajonon, niin yleiseltä jonotukselta en tule välttymään. Ruotsalaiset tuntuvat jostain syystä rakastavan jonotusta ja tälläkin viikolla jonotin yli tunnin saadakseni Ellalle gästlegin, joka oikeuttaa sisäänpääsyn kaikkiin Nationeihin vappuna, eilen jonotin Systeemiin sisälle ja sisällä uudelleen kassalle sekä vappuna tullaan ehdottomasti jonottamaan champanja-galoppiin ja iltaisin nationeiden klubeille, mutta tässä vaiheessa vaihtoa siihen on jo tottunut ja usein parhaimmat jutut ja tutut kohtaakin jonossa.

Onneksi ihan aina ei tarvitse kuitenkaan tönöttää jonossa! Joskus sitä onnistuu saamaan itsensä vieraslistalle tai tuntemaan oikeita henkilöitä (tai olemaan oikea henkilö, kröhömm) jotta on oikeutettu marssimaan jonottavan kansan ohi suoraan sisään. Kuten tänä perjantaina järjestimme kaveriporukalla ensin pubirundin, jonka jälkeen marssimme Värmlandsin "Anything but clothes" - bileisiin. Ideana oli siis pukeutua mihin tahansa muuhun, kuin vaatteisiin. Esiliinat, muovipussiviritelmät, kuplamuovi ja ehdoton suosikki IKEA-kassi kävelivät monta kertaa illan aikana vastaan. Riehuntaa ja tanssia kello 2 asti, jolloin pilkun tullessa suuntasimme kummallisne asuinemme kotiin nukkumaan. Seuraavana aamuna Antonin herättäessä minut yhdeksän aikaan raahauduin väsyneenä hänen perässään keittiöön vain todetakseni hänen kattaneen kaikille aamiaispöydän ja lisäksi leiponeen itse aamulla vielä skonsseja.VOOOOIH, korridorfrulle <3

Muuten on viime viikko mennyt - yllätys yllätys, erinäisten ihmisten kanssa fikatessa tai muuten vaan hengatessa. Keskiviikkona repäisimme ja suuntasimme Värmlandsin ämbetsmanjoukolla testaamaan Bikram Yoga-tuntia. Pyöräilin Theresan kanssa yhtä matkaa edes takaisin ja voin kertoa että matka takaisinpäin sujui huomattavasti rauhallisempaan tahtiin ja pienen sipsi-osto-pysähdyksen kera ( kehohan tarvitsee suoloja toipuakseen nestehukasta...) Itse yoga-tunti oli rankka. Vieressäni ollut Marcus raukka ei pysynyt yhtään mukana, vaan joutui alati " vilamaan" mattonsa päällä ja puolentoistatunnin urakan jälkeen oli yksi jos toinenkin aivan kuollut - toisin sanoen olo oli kaikkensa antaneena itseensä tyytyväinen!

Nyt pitää vielä lukea viimeinen oikeustapaus (edellisessä olevat tekijät Martti ja Teijo auttoivat minua taas ymmärtämään hiukan paremmin syitä siihen, millainen maine suomalaisilla on Ruotsissa :D :D)  seminaaria varten. Mutta sen jälkeen kuuluu POKS ja vappu alkakoon oikein kunnolla! Hejdåååå!

P.S, mulla oli kaikkia hienoja kuvia suunniteltuna jo,mutta internetin ihmeistä johtuen Blogger ei suostu liittämään niitä blogiin tällä kertaa. Joudutte siis pärjäämään ilman päivitettyä kuvaa minun naamastani...

hur soligt som helst!

Lähtölaskenta vappuun on jo alkanut (ihan virallisestikin!) ja Uppsala tuntuu viimeinkin keväistyvän. Viikonlopun aikana riehaantuneimmat yksilöt on jopa nähty sortseissa ulkona ja aurinkolasit ovat olleet ihan vakiovarusteena koko lauantain ja sunnuntain. Perjantaina puolestaan satoi, ja vietettyämme fredagsmyssiä Kalmarin Smaka -ravintolassa, oli illan tarkoitus jatkua tanssilattialla, mutta puolivälissä kohti Värmlandsia käänsimme suuntaa ja talutimme kaatosateessa pyörät Nationin sijasta meidän pihaan ja valloitimme kymmenen aikaan illalla korridorkeittiömme, jossa sekoittelimme loistavat Minttukaakaot ja viihdytimme itseämme parhailla youtube-klipeillä! Joskus näinpäin ja voin sanoa, että oli piristävää riehua kermavaahdon kanssa ja soittaa söpöjen aussipoikien takapihakeikkavideoita.

Lauantaina puolestaan paistoi aurinko täydeltä terälta kuin tilauksesta, sillä saimme vieraikka ihanasta Turusta (tai no, Minna saapui suoraan töistä, joten laiva lähti loppupeleissä Helsinkin päädystä). Ilma ei olisi voinut olla parempi ja sen myötä ei voinut muuta kuin hymyillä ja nauttia Uppsalasta parhaimmillaan. Café Linnen lounaan jälkeen pyörimme kaupungilla, istuskelimme rautatieaseman portailla limsaa juoden ja irtsareitä syöden ja kävelimme jokirantaa pitkin kotiin ihmetellen veden korkeutta. Fyris tulvii, junat myöhästelevät siitä johtuen ja lenkkipolkuni on sparrattu, ellen halua uida alikulkusiltojen kohdalla...

Lauantai-illalla suuntasimme Gästrike-Hälsnigen nationin Lördags Restaurangiin nimeltä "tvä rum och kök".  Myöhemmin matka jatkui muita nationpubeja testaillen Värmlandsin ja Snerikesin kautta Upplandsiin ja lopuksi V-Dalaan. Kerrankin rehellisesti suomea koko illan kailottaen keräsimme jos jonkinmoista tallaajaa lähellemme ja ilta oli outo ja onnistunut! V-Dalan sulkiessa ovet tallustelimme kotiin ja kauneusunille.

 Sunnuntaina "opiskelin"supertehottomasti, nauttin ihanasta auringonpaisteesta ja huippuseurasta. Järjestimme brunssin ruotsalaisen Emelien kotona ja 3 tuntisen ähkyilyn kruunasivat amerikalaistyyliset pannukakut jäätelön ja mansikoiden kera. Kierien kotiin.

  Tänään viikko pyörähti loistavasti käyntiin! Taas yksi päivä vähemmän ennen vappua ja sain ihanan puhelun suomesta, jossa minut kutsuttiin kesätöihin! Woop Woop! Juhlimme tankotanssituntini jälkeen Kalmarin Måndag sessiolla hurjasti limsalla ja erällä jatzia. Hävisin eikä harmittanut yhtään.  Elämä hymyilee Uppsalassa.

små citronen gula

Oltiin tänään leffassa. Ihanaa kun pitkästä aikaa pääsi oikean valkokankaan eteen ja sai tihrustaa jotain muutakin kun Masterchefiä tietokoneruudulta, joka pysähtyy lataamaan kahden minuutin välein. Ja vilken film! Katsastettiin oikein loistava romanttinen komedia nimeltä Smä citronen gula - suosittelen erityisesti kaikille ruokafriikeille (enkä suosittele menemään leffaan nälkäisenä). små citronen gula - trailer nostattaa jo ehkä veden kielelle, nam! Elokuvan jälkeen oli ihana kävellä kotiin, kun koko päivän jatkunut sadekin oli viimein lakannut. Kotona oli kyllä ihan pakko testailla omia kokkitaitojaan - jäivät kyllä ehkä vähän vajaiksi jääkaapin sisällöstä ja kokin taidottomuudesta johtuen...

Eilen "luokkaretkeiltiin" Tukholman rättpsykiskaan ja pakko sanoa, että vaikka vierasluento taas venyi ja venyi niin, että loppupeleissä menin tanssitunnille puoli tuntia myöhässä, niin kokonaisuudessaan päivä oli yksi parhaimmista pitkään aikaan. Junamatkat sujuivat rattoisasti uusien ihmisten kanssa jutellessa ja tunnelma oli jotenkin paljon rennompi kuin normaalissa seminaarissa ja kotii palatessa naurettiin niin paljon junassa, että mulla tuli vettä silmistä. Paras sattuma uudella kurssillani on tyttö nimeltä Moa, jonka viereen satuin ensimmäisessä seminaarissa istahtamaan ja joka osoittautui huipputyypiksi. Oltiin nytkin sovittu treffit aamulla Uppsalan päädyssä juna-asemalle, joten reilu tunnin junamatka rättpsykiskaan hurahti hetkessä hyvässä seurassa ja kahvin kera. Kotiin pyöräillessäni illalla olin jotenkin niin onnellinen koko päivästä ja kaikista keskusteluista ja uusista ihmisistä ympärilläni  ja ajattelin, että jos asuisin Ruotsissa pysyvästi niin juuri näiden ihmisten kanssa haluaisin ehdottomasti hengailla. Hassua, miten sitä on alkanut tosissaa välillä ajattelemaan, että voisi ihan oikeasti kuvitella asuvansa Ruotsissa pysyvästi. En nyt ole mitenkään supermasentenut siitä, että olen täällä vain puoli vuotta ja joudun kohta palaamaan Turkuun, mutta kyllä mä viihtyisin täälläkin! Uppsala, ja erityisesti uppsalalaiset ovat alkaneet tuntua niin kotoisalta!

Ja kielikin on tullut koko ajan vaan paremmaksi. Tiistaina oli pitkästä aikaa pelaamassa sählyä ja satuin samaan joukkueeseen suomalaisen pojan kanssa, joka ymmärsi kyllä hyvin ruotsia, mutta tunnusti käyvänsä lähes kaikki keskustelut yhä englanniksi. Rohkaisin aloittamaan vaan ruotsinkielellä mongertamisen, ei se muuten kehity! Ja vaikka en nyt omasta mielestäni olekaan mitenkään ihan huimasti parantanut kielitaitoani, niin huomaan kyllä sanavaraston laajentuneen ja puhumisen olevan tosi paljon soljuvampaa ja nopeampaa, enkä enää kuule läheskään niin usein puhuvani "momintrollensvenskaa", vaan ennenmminkin moni sanoo, ettei aksentistani mitenkään niin selkeästi kuule suomea läpi heti. JEEEE, sanon minä.

Salibandyn jälkeen mentiin vielä hikisenä joukkona smålandsin pubiin istumaan, missä oli taas niin kummallista jengiä, että huh huh. Ensimmäisenä ovella tuli vastaan ilmiselvä jeesus, ilman paitaa, kaljapömppis rehottaen ja loogisesti oluttölkki kädessään. Paikalla oli myös muita omituisten otusten kerholaisia, joten sählymailoinemme ja hikisine urheiluvaatteinemme sovelluimme hyvin porukkaan. Illan päätteeksi syvennyin vessajonossa alkaneeseen keskusteluun paikallisen  oikkarin kanssa, joka oli juuri palannut Bergenin kv-viikoilta ja tahtoi jakaa loistavat kokemuksensa siitä, kuinka hän oli "aspackat" ja lauloi Ruotsissa tunnetun "Finland är Finland, och Finland är bra"-laulun sijasta "Sverige är Sverige - vi dricker öl"-versionsa kv-viikon aikana ja suositteli minua lämpimästi ottamaan osaa syksyllä järjestettäville Rovaniemen kv-viikoille hänen kanssaan. Onneksi tässä vaiheessa pubin työntekijät päättivät näyttää valomerkkiä ja onnistuin livahtamaan tämän hurmaavan uuden tuttavuuden ohitse pyörälleni ja kotiin nukkumaan.

Sellaista tälläkertaa, viikonloppu häämöttää ja edessä luultavasti lauantai-ilta Tukholman kulturnatt-tapahtumassa, jag ser fram emot!

Galna dagarna är förbi!

Kyllä vain, pikavisiitti Suomeen sisälsi loistavia lounaita kenties vielä loistavammass seurassa, sekä lompakolle täytettä. Ahersin siis 5 päivää (tai siis iltaa/yötä) Stockalla putkeen siinä ohessa sukulaisten ja kavereiden kanssa sosialisoidessa. Sunnuntain yhdeksän tunnin jälkeen olo oli kuollut, mutta onneksi sauna pelasti. Aamulla kello soi klo 5.30 ja lentokoneessa istuin jo kolme varttia myöhemmin ja suuntana Tukholma ja Arlanda. Tänään pääsi siis seminaarissa taas käyttämään hyödyllistä silmät auki nukkumisen taitoa. Nyt on siis taas Uppsala-mode päällä ja hyvältä tuntuu!

Viime aikoina olen ehtinyt riehua siellä sun täällä ja ehtinyt sitäkin vähemmän kirjoitella näitä valaisevia sepustuksia elämästäni Ruotsissa, että ehkä on syytä tehdä pikakelaus viimeaikojen tapahtumista! Tänään pyöräillessäni el gigantenista kotiin iki-ihana-vain-neljä-kertaa-huollossa-kahden-vuoden-aikana-käväissyt läppärini repussa heiluen, mietin että elämä on sittenkin niin ihanaa. Kaikki viimeaikojen vastoinkäymiset ovat kääntymässä päälaelleen, visa vinkuu jälleen, työhaastettelutunnelin päässä pilkistää taas valoa ja tietokonekin toimii! Lisäksi olen tutustunut uudella kurssilla Ruotsalaisiin oikkareihin ja päässyt jopa avaamaan suuni basgrupp-möteissä monia kertoja!

Ryppyjäkään en ole vielä havainnut, vaikka ikäni lähenee jo huimaa vauhtia vanhainkotia. Tämä kaksikymmentäneljä vuotta VANHA neitokainen juhlisti merkkipäiviään juhlallisesti Värmlandsin Ämbetsmanmiddagilla, eli fiinistelypäivällisillä, jossa viereeni sain muita erittäin tärkeiksi itseään tuntevia Värmlandsin osakunnan ämbetsmanneja. Istuin lisäksi vinosti vastapäätä itse herra inspektööriä, eli koko osakunnan sielua ja sydäntä, joka oli oikein mahtava herrasmies.

Illallinen oli jälleen kerran ihan huippu, vähän eri luokkaa kuin Suomen sitsit, jossa ei baileys virtaa eikä tarjoilua järjestetä osakunnan vaakunan omaavista lautasista. Ämbetsman middag oli siis yksi juhlallisimmista illallismuodoista, kun taas tavallinen sitsing tai sexa on huomattavasti rennompi, jossa pukukoodi voi olla jotain täysin muuta ja ilta päättyy useimmiten pöydän alle (nooh, en sano nyt siitä mitään, etteikö ämbetsman middaggin voisi päätyä melko hämäriin muistikuviin... :D). Täällä on myös tapana kirjoitella uusien sitsituttavuuksien laulukirjoihin terveisiä, jotka kirjan omistajalla on sitten seuraavana aamuna lupa lukea. (jostain syystä kirjaani on kuitenkin ilmestynyt myös tekstejä kuten "meet me in the bathroom"...). Ihana yllätys sitseillä oli nimilappuni taakse kirjoitettu "happy birthday", jonka ansioista sain tietysti huomiota (jaaaaa punaviiniä). Toinen asia, joka pisti silmään oli se, että olimme irlantilaisen Erwinin kanssa ainoat paikan päällä olevat icke-svenssonit, mutta hyvin meni ja oli kivaa puhua koko ilta puhtaasti ruotsia ilman, että pitäisi ottaa kielitaidottomia huomioon.

                      ihana aamupala-kollegani Theresa!

Sunnuntaina oli sitten aika vaihtaa englanninkielelle ja juhlia syntymäpäiviäni uudelleen. Järjestin illalla Barnkalasin, eli vanhat kunnon lastenkutsut! tarjolla oli kahdenlaista kakkua (Hurraa!-kynttilöillä), cocktail-tikkuja, popcornia yms. 24-vuotiaan suuhun sopivaa. Teeman mukaisesti leikimme myös illan aikana tietysti perinteisiä leikkejä ja ennen kotiinlähtöä jokainen sai onkia itselleen vielä pienen suklaanpalan. Hur roligt som helst!

  Nicky leikkaa suklaata hattu päässään ja kaulahuivi kaulassaan niin kauan kunnes seuraava heittää nopasta kutosen! 

  Tanskan (Australiasta kotoisin oleva) Prinsessa Mary oli haastava...

              Hurraa! Kynttilät palavat (mokasin taas sen puhaltamisen....)

Nyt on siis aika palata arkeen ja alkaa odotella niita kohta kumminkin ilmestyviä ryppyjä ja alkaa panikoimaan vaikka tulevaa PM-kirjoitelmaani. Adios amigos, ja loppuun vielä täysin random kuvasarja Köpiksestä!

Hälsningar från Uppsala!

Long time no seen - olo, rakas blogini. Kauhuissani huomaan viimeisestä blogipäivityksestä olevan ikuisuus aikaa - ja samalla tajuan, että vaihto on jo yli puolessa välissä! Minne katosivat helmi- ja maaliskuu? Nyt on HUHTIKUU, herranjumala.

Olen ollut kiireinen (ja epäonninen, mikä on lisännyt kiirettä) viimeaikoina, mutta tyytyväisenä voin ilmoittaa, että tulen EHKÄ saamaan 15 opintopistettä otsikon "EU Criminal Law" alle muutaman viikon kuluttua, mikäli viimeviikkoinen (horror) tentti vaan meni läpi. Istuin tenttisalissa viisi tuntia kunnes paperit oli PAKKO luovuttaa, enkä ollut silloinkaan läheskään valmis, vaan n. 1/3 tentistä jäi täysin vajaaksi, että en nyt vielä kuitenkaan riemuitse mahdollisista opintopisteistäni. Tentistä sen verran, että Ruotsissa raahataan kaikki materiaalit tenttiin omia muistiinpanoja myöten ja näinkin muutaman vetävän sellaista pientä matkalaukkua perässään, että se 5 tuntia ei tosiaan ole mikään pitkä aika siihen nähden. Toinen huomionarvoinen seikka on ehdottomasti se, että terveelliset elämäntavat omaavilla ruotsalaisilla on tentissä siis tunnin välein RÖKPAUS. Että näin.

Tentin jälkeen suuntasimme kuitenkin kohti Kööpenhaminaa viideksi päiväksi ja junan puksutellessa Ruotsin halki unohtuivat tenttihuolet matkan varrelle. Reissu oli ihan superonnistunut ja jaan mieluusti etenkin loistavia kahvila-, baari ja ravintolavinkkejä niitä kaipaaville. Kuvia otin noin miljoona, mutta koska kirjoitan tätä nyt kirjaston koneella, saatte odottaa piristäviä köpiskuvia vielä (ainakin) hetken.

Kuvista onkin helppo vetää aasinsilta viimeaikaisiin pikkuisiin vastoinkäymisiini, jotka nyt alkavat jo kuitenkin tuntua hiukan kevyemmiltä. Ensin tajusin olevani kesätyötön ja -suunnitelmaton, ja aloin tenttiinluvun sijasta väsätä turhia työhakemuksia, kunnes läppärini näppäimistö eräänä aamuna päätti kirjoittaa kirjainten sijaan numeroita tai jättää tietyt näppäimet toimimatta lainkaan. Onneksi paikallinen El gigantti (seriously?) otti ahkeran pyöräretkeni päätteksi läppärini huostaansa pikaisen Suomen giganttiin otetun neuvottelupuhelun jälkeen. Sain jopa valtavan korviketietokoneen itselleni kotimatkalle mukaan - vain todetaksei, etteihän sekään toimi. Nyt odottelen kärsivällisenä puhelua el gigantenilta, joka määrittelee läppärini tulevaisuuden. Samaan aikaan vietettyäni keväistä lauantai-päivää Tukholmassa Helenin kanssa, kukkaroni varastetaan keskellä kirkasta päivää Drottningsgatanilla. Så lärde jag mig hur gör man en polisanmälan på svenska. Fint (öö, ei?). Hei hei kotiavain, ajokortti, pankkikortti, eurooppalainen sairasvakuutuskortti, nettipankkitunnukset, 300kr, kaikenmaailman kirjastokortit, nationkortti, brytlägg-jononohituskortti, salikortti ja mm. kaikkien kavereiden osoitteet ja yliopiston nettitunnukset. Kööpenhaminassakin oli tosi kiva pyydellä Susannalta jäätelörahaa yms...

Mutta nyt puhaltavat taas uudet tuulet, toivon että se pankkikorttikin olisi jo matkalla kohti Uppsalaa ja olen jo alkanut tykästyä työttömän kesään --- ainahan voi ottaa opintolainaa ja matkustella! Syntymäpäivät häämöttävät jo muutaman päivän päässä, aurinko paistaa ja vihdoinkin ollaan plussan puolella! Päällä on uusi (Susannan/äitin) rahoilla ostettu Urban Outfittersin mekko ja tänään aloitan uuden kurssini - PÅ SVENSKA! Jännittää, mutta sellai hyvällä tavalla! Taidan vielä hakee Chai Latten Café Linnestä ja mennä aurinkoon istumaan kun olisi sopivasti tunti aikaa ennen uuden kurssin alkua! Wish me luck!