MOT UPPSALA

 
UPPSALA - VÄLKOMMEN HIT, VÄLKOMMEN HEM






....Oli ensimmmäinen, mitä nähtiin Susannan kanssa, kun valtavine kantamuksinemme tömähdettiin Uppsalan rautatieasemalle. Tuli jotenkin ihan epätodellinen olo, kun vaan seistiin siinä kasseinemme ja taustalla joku mies lauloi asematunnelissa kitaran säestyksellä Oasista ja keräsi rahaa. Hihkuttiin siinä ja matkatavaratkin tuntui heti paljon kevyemmiltä.




Täällä ollaan siis! Blogin päivittäminen on ollut mielessä monta päivää, mutta minkäs teet kun on liian vähä n tunteja vuorokaudessa. Olen asunut Uppsalassa nyt alle viikon, tutustunut kymmeniin vaihtareihin ja ruotsalaisiin, sivistänyt muuta maailmaa mm. opettamalla tärkeitä sanoja muille, kuten "krebata" ja "morkkis", puhunut englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa, suomea ja kävellyt ympäri Uppsalaa joka kerta siitä vain enemmän tykäten.

Opiskelijaelämä pyörii täällä pitkälti eri Nationien ympärillä. Ne on niin oma systeeminsä, että uhraan niille myöhemmin ihan oman päivityksensä, kunhan olen päässyt tutustumaan niihin kunnolla. En myöskään ala heti avautumaan kaikista mahtavista uusista ihmisistä ympärilläni, koska tässä vaiheessa on ihan mahdoton tietää, kenen kanssa sitä oikeasti tulee viettämään aikaa seuraavan viiden kuukauden aikana. 

Sen sijaan voin kertoa teille mun asunnosta ja kämppiksistä - koska niiden kanssa tulee varmasti oltua tekemisissä koko ajan. (Vaikka ajattelen myös lämmöllä Susannan ja Alexan kommuunia ja niiden kämppiksiä - niiden kodin voisi tavallaan jo symbolisesti ainakin nimetä omaksi kakkoskodiksi). Asun siis Rackarbergsgatanilla, jonka Bram Belgiasta on jo nimennyt "Rackaksi" - because it sounds way cooler that way... ja kauhukseni huomaan käyttäväni kyseistä ilmaisua...

Alue on ehka paras kaikista mahdollisista. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kaikkialta, 3 minuutin päässä suurimmasta osasta mun luentoja ja ihan yliopiston kupeessa. Aamuisin kun kävelee yliopistolle tai keskustaan päin tajuaa oikeasti miten paljon täällä on opiskelijoita. Kaduilla menee sellaisia muurahaisparvia opiskelijoita joka suuntaan (koska asun yliopistorakennusten välillä) ja kaikkialla ollaan varauduttu opiskelijahinnoilla ja -palveluilla. Pyöriä viuhuu joka suuntaan ja joka toinen rakennus on jollain tavalla yhteydessä joko johonkin nationeista tai tiedekunnista. Härligt, va?

                                         (Austraria - Suomi - akselilla)



Kämppikset on kaikki ruotsalaisia: Saga (+ poikaystävä, joka tavallaan is a part of the deal), Peter, Jerry ja Anna (jonka poikaystävä myöskin tuntuu asunvan täällä - välillä jopa enemmän kuin Anna itse..).

Saga(+1) muuttaa helmikuun alussa pois, joten sitten saadaan uusi kämppis meidän korridooriin. Saga kiva, sellainen rauhallinen ja taiteilijatyyppi. Lisäksi se kehui mun ruotsia, mikä saa mut tietysti automaattisesti rakastamaan sitä. Sen poikaystäväkin on ihan Ok, vaikka mua välillä ärsyttää kun se on epasosiaalinen ja tuntuu että se hiippailee täällä ja varoo avaamasta ovea samaan aikaan muiden kanssa... Swedes... (hah ihan kun suomalaiset olis jotenkin sosiaalisempia!)

Sitten on Peter: ihana maisema-arkkitehtuuri-kämppikseni. Huippusymppis, sellainen villapaita-kaveri, jonka kanssa on ihana hengailla keittiössä ja jutella niitä näitä. Yks päivä yllätin sen tekemästä illallista japanilaiselle vaihtaripojalle, joka asui mun huoneessa ennen tuloani, joten yllätyin positiivisesti - näiden ruotsalaisten kanssahan voi ystästyä ja ne saattaa jopa kutsua myöhemmin kylään!

Kolmas kämppikseni on Jerry, jonka olen tavannut vasta 2 kertaa. Se saapui kai vasta maanantaina ja näin sen eilen ja juttelin hetken sen kanssa. Se tuli kättelemään mua ja selitin just jotain juttua niin että käteltiin toisiamme noin 5 minuutin ajan, kun se juttu ei vaan ikinä loppunut ja lopulta vedin vähän nolona käteni pois. Mutta jää meidän välillä suli tietysti heti, kun tuli ilmi, että sillä on tosi paljon sukulaisia Suomessa ja se puhuu suomea (ei tosin todistanut taitojaan vielä). En kyllä tiedä kuinka paljon sillä loppupeleissä on kokemusksia Suomesta, koska kun juteltiin sen sukulaisista, niin se sanoi ensin niiden asuvan jossain Helsingin liepeillä - mutta paikka osoittautui lopulta Mikkeliksi....

Viimeiseksi olen säästänyt lempikämppikseni, eli Annan. Legendaarisesti meidän tarinamme alkaa tietysti siitä, että toisena päivänäni täällä tiputin puhelimeni jonnekin kadulle ja jouduin hikisenä lenkin jäljiltä nolona koputtamaan Annan oveen - vaikka en ollut koskaan tavannutkaan sitä. Kaikenlisäksi sen poikaystävä oli yksin siellä, mutta se oli onneks tosi avulias ja lainasi puhelintaan ja nettitunnuksiaan ja loppu hyvin kaikki hyvin - puhelin tallella jälleen. Illalla ostin niille suklaata ja annoin sen Annalle ja alettiin heti juttelemaan ja se vaikutti tosi mukavalta. Oikeastaan siitä lähtien ollaan aina juteltu aamuisin tai koulun jälkeen pitkät pätkät niitä näitä ja sovittiin juuri äsken keittiössä että mennään ens torstaina yhdessä lounaalle johonkin nationeista, joten fiilis toppen!


Itse asunnosta vielä: omaan huoneeseen pääsee avaimella, ala-oveen ja asunnon oveen toimii sellainen kortti, mikä vedetään lukiasta. Täysin epäkäytännöllinen eikä kestä pakkasta. Rikoin omani ensimmäisenä iltana, se on nyt kahdessa osassa ja teipattuna. Lisäksi mulla on pöytälaatikko, joka menee omia aikojaan lukkoon, eikä mulla ole siihen avainta. Iskin tietty vuokrasopimuksen ja -laskun heti sinne ja naps - se meni lukkoon. Väänsin ja yritin jopa tiirikoida sitä varmaan kaksi tuntia, kunnes aamulla se yhtäkkiä vaan aukeni. Perus. Lisäksi yleinen siisteys voisi olla vähän parempikin. En halua tietää kenen hiuksia suihkun lattialla on, enkä halua koskea kenenkään muun lokeroon jääkaapissa. Omastani sain raaputella niitä ruuantähteitä eilen, yök.

Ensimmäinen seminaarikin on jo koettu. Ja kukas sen aloitti - minä tietysti. Meille oli jaettu etukäteen kysymyksiä liittyen ainestoon, joka annettiin luettavaksi. Aikaa yksi päivä - jonka aikana oli myös noin 100 muuta tapahtumaa, joihin osallistua. Onneksi olin lukenut siitä yli puolet ja kun käytiin niitä meidän study groupissa läpi ennen seminaarin alkua, koko muu ryhmä tunntusti lukeneensä vielä vähemmän, joten tunnelma oli katossa kun professori aloitti luennon informoimalla, että ryhmä neljä voi nyt ihan vapaasti ottaa sanan haltuun. Hetken syvä hiljaisuun, jonka jälkeen huokaan syvään ja aloitan surkealla englannilla mongertamaan jotain EU:n perustamissopimusten vaikutuksesta EU:n rikosoikeuden kehitykseen. Mutta eipähän tarvitse enää koskaan jännittää siellä suun avaamista.

                                               
                                              Uppsala Domkyrka - perus näkymät yliopiston päärakennukselta.

                                         KALMARS-NATION!

                                         Snerikes-nationin ravintolassa - paras artisokkakeitto ever <3

  

Helen - joka nimesi pyöränsä ruotsalaisittain Fikaksi.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, en ole vielä kertaakaan tullut kotiin näin aikaisin, joten nyt on ihan pakko hyödyntää mahdollisuus nukkua! Sov gott allihopa!