On aika aktivoida teidät taas koneen ääreen - sillä kuka EI haluaisi tietää mitä minulle kuuluu?
Viimeksi olen kirjoittanut 36 asteen helteestä hikisiä terveisiä Wienistä ja nyt istun kotisohvallani Turussa ja katson jotain surkeaa joululeffaa, teen VASTA puolitoista kuukautta rästissä olevaa oppimispäiväkirjaa puheviestinnän kurssista (ajattelin, että se olis kiva joululahja sille opettajalle...) ja hetken mielijohteesta päädyin herättämään vanhaa blogiani henkiin.
Mutta älkää siis kuvitelko, että ajattelin kertoa teille supertylsästä elämästäni Suomen Turussa (töihin - kouluun - nukkumaan - akseli on päätähuimaavan mielenkiintoinen...), vaan edessäni häämöttää jälleen uusi ajanjakso, tyhjä sivu eli yksinkertaisesti irtiotto arjesta: minä lähden Ruotsiin! Reilut kolme viikkoa enää Suomessa ja sitten laivaillen kohti Ruotsia ja Uppsalaa, jossa uusi elämäni vadelmavenepakolaisena voi alkaa!
"Haluan olla yksi ruotsalaisista. Haluan, että minut otetaan mukaan siihen kolmituntiseen upealla tavalla polveilevaan keskusteluun, jossa päätetään, että taloyhtion ruohonleikkuriin vaihdetaan terä."
Lupaan muuttua ärsyttävän tietoiseksi maisemanvaihdoksestani, viljellä vieraita sanontoja ja sanoja så mycket som möjligt ja ylistää kansankodin hellää huolehtimista jokaisessa kirjoituksessani. Okei, voi olla, että muutama kirosana pääsee silloin tällöin uudesta asumuksestani, joka on 12-20 neliömetriä suuri huone, ilman vessaa, suihkua ja keittomahdollisuuksia. Mutta silloinkin, tietysti, kiroilen Ruotsiksi, ja lisään perään, että oma käsienpesualtaani on ihan toppen.
Kyseessä on siis opiskelijavaihto, joten Uppsalaa parempaa vaihtoehtoa tuskin voisin löytää. Puoli vuotta etukäteen voi ihan hyvin fiilistellä vappua Uppsalassa ja googletella sen päiväkohtaisia ohjelmanumeroita. Lisäksi odotan kaikkia opiskelijaelämään kuuluvia erilaisia rientoja, sitsejäkin on erään lähteeni mukaan monia tyyliltään erilaisia ja nationien jäsenyys on ihan ehdoton, jotta pääsee testaamaan brunssit ja bileet. Ja ainiin, ajattelinhan mä siellä opiskellakin...
"Ruotsissa minä tunnen eläväni täysillä. Ruotsissa vanhojen kerrostalojen ovet aukeavat sisäänpäin. Ne toivottavat tulijan tervetulleeksi, kun Suomessa ovi pitää hankalasti kiskoa auki ja väistellä sitä ulkona viimassa ja pakkasessa. Ruotsissa pyörien soittokellojen ääni on iloisen keskusteleva, Suomessa sama käskee jalankulkijaa painumaan vittuun hortoilemasta siinä pyörätiellä."
Mutta tämä kaikki siis vain alkusoittona, eli STAT tuned, lupaan kertoa yhtä ihanan sekavasti elämästäni Uppsalassa, kuin Wienissäkin tein!
