God Jul!!

Hejssan allihopa!

 On aika aktivoida teidät taas koneen ääreen - sillä kuka EI haluaisi tietää mitä minulle kuuluu?

Viimeksi olen kirjoittanut 36 asteen helteestä hikisiä terveisiä Wienistä ja nyt istun kotisohvallani Turussa ja katson jotain surkeaa joululeffaa, teen VASTA puolitoista kuukautta rästissä olevaa oppimispäiväkirjaa puheviestinnän kurssista (ajattelin, että se olis kiva joululahja sille opettajalle...) ja hetken mielijohteesta päädyin herättämään vanhaa blogiani henkiin.

Mutta älkää siis kuvitelko, että ajattelin kertoa teille supertylsästä elämästäni Suomen Turussa (töihin - kouluun - nukkumaan - akseli on päätähuimaavan mielenkiintoinen...), vaan edessäni häämöttää jälleen uusi ajanjakso, tyhjä sivu eli yksinkertaisesti irtiotto arjesta: minä lähden Ruotsiin! Reilut kolme viikkoa enää Suomessa ja sitten laivaillen kohti Ruotsia ja Uppsalaa, jossa uusi elämäni vadelmavenepakolaisena voi alkaa!

"Haluan olla yksi ruotsalaisista. Haluan, että minut otetaan mukaan siihen kolmituntiseen upealla tavalla polveilevaan keskusteluun, jossa päätetään, että taloyhtion ruohonleikkuriin vaihdetaan terä."
 
 Lupaan muuttua ärsyttävän tietoiseksi maisemanvaihdoksestani, viljellä vieraita sanontoja ja sanoja så mycket som möjligt ja ylistää kansankodin hellää huolehtimista jokaisessa kirjoituksessani. Okei, voi olla, että muutama kirosana pääsee silloin tällöin uudesta asumuksestani, joka on 12-20 neliömetriä suuri huone, ilman vessaa, suihkua ja keittomahdollisuuksia. Mutta silloinkin, tietysti, kiroilen Ruotsiksi, ja lisään perään, että oma käsienpesualtaani on ihan toppen.

Kyseessä on siis opiskelijavaihto, joten Uppsalaa parempaa vaihtoehtoa tuskin voisin löytää. Puoli vuotta etukäteen voi ihan hyvin fiilistellä vappua Uppsalassa ja googletella sen päiväkohtaisia ohjelmanumeroita. Lisäksi odotan kaikkia opiskelijaelämään kuuluvia erilaisia rientoja, sitsejäkin on erään lähteeni mukaan monia tyyliltään erilaisia ja nationien jäsenyys on ihan ehdoton, jotta pääsee testaamaan brunssit ja bileet. Ja ainiin, ajattelinhan mä siellä opiskellakin...

 "Ruotsissa minä tunnen eläväni täysillä. Ruotsissa vanhojen kerrostalojen ovet aukeavat sisäänpäin.  Ne toivottavat tulijan tervetulleeksi, kun Suomessa ovi pitää hankalasti kiskoa auki ja väistellä sitä ulkona viimassa ja pakkasessa. Ruotsissa pyörien soittokellojen ääni on iloisen keskusteleva, Suomessa sama käskee jalankulkijaa painumaan vittuun hortoilemasta siinä pyörätiellä."

Mutta tämä kaikki siis vain alkusoittona, eli STAT tuned, lupaan kertoa yhtä ihanan sekavasti elämästäni Uppsalassa, kuin Wienissäkin tein!

Sunnuntai kahvi ja sunnuntai fiilis

 Tämä on ehkä viimeinen kerta kun kirjoitan - Wienin päädystä ainakin (koska pitäähän tää blogi jotenkin kunnialla saattaa päätökseen vielä :)). On sunnuntai, radio extremin nettiversiokin soittaa vaan sunnuntaimusaa, silmät lupsahtelee (oli pakko keittää kahvia, vaikka kello on jo puol 9) ja pitäisi jaksaa vielä pakata alustavasti, etten sitten vaan joudun siivoamaan/pakkaamaan kun äiti, iskä, Cassu ja Elsa pamahtaa keskelle Wienin kuumia aaltoja keskiviikkona! <3

Perjantai oli töistä vapaa ja se tuli tarpeeseen - torstai oli yksi sarjassamme" niin kiire, ettei ehdi edes ajatella" - päiviä. Menin aamulla hyvästelemään Lauran ja tekemään raporttipohjaa valmiiksi, koska mulla oli ulkoministeriön briefing klo 15 ja se piti laittaa Helsinkiin vielä samana päivänä, koitin valmistella sitä mahdollisimman paljon, koska tiesin, että kaikki haluaa aikaisin juhannuksen viettoon (ja mulla ei ole avainta eli en saa jäädä yksin toimistolle). Kello 10 IAEA-briefing YK:llä, sieltä suoraan Hofburgiin Permanen Councilin kokoukseen, lounaalle, toimistoon, hyvästelin Irman, jouduin ottamaan CTBTO:n puhelun vastaan, koska Laura oli Heinäluoman (kyllä!) kanssa jossain esittelemässä Itävaltaa, juoksin ulkoministeriöön, juoksin takaisin toimistolle ja lähdin varttia yli viisi niin että sain pakollisen raportin lähetettyä (ja mua odotettiin jo eteisessä, että päästään juhannuksen viettoon.) Mutta vaikka oli kauhea kiire, niin silti se oli musta tosi mielenkiintoista ja ainakin aika meni nopeasti.

Viimeinen party-party-viikonloppu takana (kukaan ei kyllä uskonut, en edes minä itse), koska meidän perhe on täällä ens viikonloppuna :) Perjantaina olin katsomassa jalkapalloa ulkoscreenillä (tylsää kuten muistelinkin,  mutta kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden aina silloin tällöin) ja sen jälkeen mentiin TU:n opiskelijabileisiin, jotka järjestettiin Karlzplatzilla sijaitsevassa Technische Unissa, eli biletin siis yliopiston tiloissa (hyvät sex on the beachit 3,5 € :D). Eilen lauantaina ehdin vaikka mitä: olin kävelemässä kaupungilla, Leopold Museossa (pakko oli mennä johonkin Klimtin näyttelyyn kun nyt on sen 140 syntymävuosi niin melkein jokaisessa museossa joku Klimt-teemainen näyttely ja olin onnistuneesti vältellyt niitä tähän asti), sitten Adelinen ja kahden sen kaverin kanssa lounaalle Naschmarktille ja kahville rantabaariin, jonka jälkeen Donauinselfest ja illalla vielä Manolos! Manolos ei KOSKAAN petä, tälläkin kertaa aamulla puoli 4 kotiin tullessani olin pakotettu menemään suihkuun sen hikitanssisession jälkiltä. Tietysti vielä museumsquartierilla riehuntaa joka sisälsi invertin katutolppaan (tällä kertaa kuvamateriaalia on..). :) Tänään Brunssilla ja Alte Donaulla auringonpaisteessa :) Ihan kamalaa ajatella, että nyt alkaa se vaihe, kun tekee kaikkea viimeisen kerran: viimeinen Manolos, viimeinen Alte Donau, viimeinen brunssi, viimeinen tanssibattle Wienissä...

Vielä viimeinen viikko töissä jäljellä, ensi viikolla maanantai ja tiistai menee EU kids dayn parissa, keskiviikkona menen residenssiin itse rouva suurlähettilään lounasvieraaksi ja sitten pitää vielä viimeistella kaikki keskeneräiset (tai vielä ilmestyvät) työt ja sitten se oliskin siinä. Suomi, täältä tullaan!!

Bis Bald, bisous!

Lähtölaskenta alkaa ÄN YY TEE NYT!

Eli kohta kotiin.
Kauhistuttaa. Miten pärjää ilman metroa ja palleroteetä?

HUH HUH, nyt ukkostaa! Mikä on ihanaa, varsinkin kun tulin juuri kotiin ja ehdin alta pois! Wienissä nyt viikon ollut yli 30 astetta, tänään huikeat 37 (KOLMEKYMMENTÄSEITSEMÄN) astetta jossain vaiheessa ja nyt juuri alkoi ukkostaa ja sataa. Tekis mieli mennä ulos juoksemaan (ei oikeesti tee, vieläkin jotenkin ihan poikki kuumuudesta!) En jaksa edes kirjoittaa - joten annan kuvien kertoa tällä kertaa enemmän!

MQ <3

Sarah oli niin iloinen, että Elleniä itkettää kun Sarah lähtee kotiin!

AAAAAAAH, oli niin kuuma, että suklaa suli parissa minuutissa oikein mukavaksi fondue-mömmöksi. NAM.

Hofburg

Lauantaina Pride Parade valloitti Wienin. Once in a lifetime-kokemukseksi oikein mukava. Saa ihmisen harkistemaan omaa sukupuolista suuntautumistaan, koska oli niin hulvattoman hauska antaa mennä vaan ja tanssia täysillä mukana ja laulaa Katy Perryä ja Lady Gagaa! Jalat ihan kuolleet lauantai illalla kun raahauduin kotiin (tilannetta ei parantanut se, että olin tanssinut perjantain ja lauantain välisenä yönä aamu viiteen asti), kun tanssittiin kulkueen mukana puoli ringiä! Ja sen jälkeen tietysti BUBBLE TEETÄ ;) (taro+tapioka sen olla pitää!)

My personal favorite pikku suolapalalla...

kenellekään ei ainakaan jäänyt epäselväksi MINNE.

Ihana Anita <3

Lisko.

Sunnuntaina oli Sarahin aika lähteä kotiin, mutta sitä ennen vielä maha täyteen Pierressä <3

Best brunch ever.

                                     Ja sitten löydettiin yllärikirppis! (Riikka, Jeesus oli siellä.)

Iltapäiväksi uimaan!

Viime kerralla käveltiin Krapfenwaldbadiin suoraan sisään, mutta millainen kiva jono meitä sunnuntaina odottikaan? Ei se mitään, takana kaksi niin huvittaa suoraan türkish für Anfangerista lainattua poikaa, ah, niiden juttuja olis kuunnellu kauemminkin :D

UN<3

Herman Strandbar - and happy hour!!

Futispeli alkamassa klo 20.45, tämä oli tilanne kello 19.00? Dont be late!

Heippa taas muruset, kohta alkaa lähtölasketa todella!!

Seilailua maailman merillä

... tai ehkä sittenkin vain Atle Donaun pikku lätäkkösessä. Mutta siis, olin tänään purjehtimassa ja se oli UPEAA! Sellaisessa pikkuveneessä istuttiin minä, Anastasia (Moskovan lahja maailmalle) ja sellainen englannista Itävaltaan Yk:lle rantautunut papparainen, joka opasti meitä kahta "anfangeria".  Se lauleskeli kokoajan jotain my fair ladyn lauluja brittiaksentillaan ja piti huolen, että me tiedetään mitä tehdään ja ettei me purjehdita mitään laitureita päin. Käteen jäi huippufiilis (me wants more) sekä englanninkielinen sailing-termistö (ehkäpä vain passiivisesti, koska juuri nyt en muista mitään mitä tänään opin). Sen jälkeen luikahdin Anastasian siivellä vielä ilmaiseksi hip hop tanssitunnille, mitä piti african american hullu (slightly gay) mies joka käski sheikata "popoa" kovasti. Eli nyt on endorfiinena loppuviikoksi, mikä on ehkä hyvä, koska huomenna on Sarahin ja Anitan läksijäiset ja sitten lauantaina PRIDE-kulkue valtaa Wienin!

http://www.youtube.com/watch?v=xyKd2Y_Ivxw

Viime lauantaina oli Sarahin läksijäiset ja sen kämppis juhli jotain koulujuttua (ei se kyllä valmistunut, joku välietappi vaan), mutta oli hauskat juhlat ja kansallisuuksia oli paikalla monta. saksalaiset linnoittautui tietty heti telkkarin eten, koska ne pelas tanskaa vastaan (ja voitti!), joten meitä oli n. 10 ihmistä tanssimassa noin 3 neliön kokoisessa keittiössä ja linkistä voit fiilistellä meidän illan biisiä (ELSA!).

Ei auta muu kuin tunnustaa, että kohta tää on ohi. Enää 2 ja puol viikkoa, joten TO DO listaa en uskalla enää edes tehdä, muuten masennus vaan iskee, kun ei kumminkaan ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Mutta mutta, sitten pitää vaan tulla uudestaan! :)
Ja olen tällä viikolla Sarahin matkassa jo tehnyt aika monta UMBEDINGT-juttua: oltiin Cafe Centralissa ja Cafe Hawelkassa, pääsin ruotsin suurlähetystöön (söin niiden verorahoilla ostettuja viinirypäleitä), mentiin Cup Cakes In wieniin (nam nam) ja syötiin Schnitzelit Fieglermüllerissä. (not overdoing the food part?)

Töissä tuntuu jo kotoisalta mutta harmittaa kun kolme kuukautta on vaan liian lyhyt aika omaksua ja oppia tarpeeksi niin että oikeasti kehittyisi hyväksi. Ei ne mun raportit (ainakaan ne kaikkein virallisimmat, mitä odotetaan Helsingin päädyssä) melkein koskaan mene puhtaasti täysin ilman korjauksia läpi ja harmittaa, kun nyt vasta alkaa päästä jyvälle kokousten dynamiikoista ja oppii iovaltamaan, että mitä kunkin puheenvuoron takana oikeastaan aina on (politiikkaa, sen voin sanoa!). Mutta koitan imeä itseeni kaiken minkä voin. Tänään mentiin autolla minä, suurlähettiläs ja meidän kakkonen ja koko automatkan ne vaan jutteli jostain kokouksen tulevista tapahtumista ja kuuntelin ihan haltioissani ja tajusin kokouksesta paljon enemmän sen jälkeen kuin olin kuunnellut niiden super casualia keskustelua, eli ehkä sen sitten oppii vaan olemalla tarpeeksi kauan kuvioissa mukana, mutta kun mulla on niin harvoin minkäänlaisia ennakkotietoja (tänään esim CTBTO prepatatory commission kokous, sanooko mitään?).

Nyt vielä vähän kuvia kehiin ja sitten Türkisch für Anfanger- jakso youtubesta ja kauneusunille (what a geek!)

Bubble Tee a.k.a PALLEROTEE

Rathaus - once again

Ei tarvitse varmaan mainita, että hyvää oli?

ohikulkijat hieman hymähtelivät...

Ylläri, että mentiin sunnuntaina Brunssille?

Es ist die meist traditionelle Schniztel es gibt (kokoakin oli ihan riittävästi pikku nälkään...)

Minä ja kaikki kuuluisat (jo kuolleet) kirjailijat hengailtiin tuolla.

pian nähdään, nyt voi jo alkaa laskea päiviä! <3<3<3<3<3

Life is Random

Helteistä huomenta!
Heräsin vähän aikaa sitten ja nyt istun bikinit päällä parvekkeella juomassa kahvia ja bloggaamassa-Wien yllätti jälleen kerran, eilen oli sekalaista sadetta-aurinkoa-sadetta-aurinkoa ilma, ja BOOOM: aamulla herätessäni 31 astetta ja täysin auringopaiste! Me likes!!
Takana jällee yksi viikko, miksi aina menee näin nopeasti?? Sarahin sisko o ollut kylässä keskiviikosta lähtien, joten olen taas ihan ruotsi-modella! Ei enää jännitä yhtään se Uppsalaan meno, koska ymmärrä jo ETELÄ-RUOTSIN murretta, niin det ska bli jätte bra! Oltiin perjantaina Stammtischin jälkeen Volksgarteissa tanssimassa, ja AAAAH siellä soitetaan perjantaisin NORMAALIA musiikkia! (Wien= elektoromusan pyhättö). Muutenkin olen viime kerralla täysin missannut Volksgartenin, olin vaan tanssimassa, mutta tällä kertaa bongattiin se takapiha: baari, rentoja sohvia, uima-allas ja chilliä musiikkia! Lisäksi siellä sisällä on hodariständi ja voi ostaa pop cornia! Meitä oli aika monta ja uhkailin Maartenia tanssibatlella, mutta odotettiin liian kauan potentiaalista tanssibatlemusaa, eli se jäikin lopulta ensi kertaan...
Eilen kun heräsin niin satoi vettä. Oltiin sovittu Anitan kanssa, että mennään Naschmarktille, mutta suunnittelmat muuttuivat huomatessani sateen ja todetessani sen faktan, että Anita oli lähettänyt mulle aamulla klo 6 viestin, että Naschmarkt tuntuu nyt hiukan liian aikaiselta ottaen huomioon että hän ei ole vieläkään lähtenyt kotiin... - joten päätin vihdoinkin toteuttaa yhden "to do"-listallani olleista asioista ja lähteä Pandorfiin!
Pandorf: valtava Outletti reilun puolen tunnin bussimatkan päässä Wienistä. --> http://www.designer-outlet-parndorf.at/

Ja vaikka se Cucci kuinka olisi -70% niin valitettavasti rahani eivät silti riittäneet mihinkään, mutta Mango -70& Outletti oli taivaan lahja! <3

Illalla tavattiin Anitan kanssa Bubble Teen merkeissä (because IT IS the new Starbucks!) ja myöhemmin Sarah ja sen sisko liittyi meidän seuraan ja mentiin yhteen ihanaan Italialaiseen ravintolaan ihan Stephansdomin kupeessa - nam nam.

Sitten vielä illan random- osio, ja kaikki arkkitehdit nyt huomio! Eilen ravintolasta lähdettyäni suuntasin San Marinoisen Leon jäähyväisjuhliin (jo ne juhlat itsessään: sen pojan nimi on Leopold, jote se oli tietysti valinnut summamutikassa jonkun baarin LEOPOLDGASSELTA ja just kun olin lähdössä siihen suuntaan, niin se soittaa mulle, että hänen valitsemansa baari olikin ihan hirveä räkälä ja pyysi mua tulemaan yhteen Tonavan varrella olevista rantabaareista ja BITTE ilmoittamaan muillekin harjoittelijoille, koska hänellä ei ole kovinkaan monen numeroa(?). Mä olin YKSIN siinä enkä tiennyt yhtään, että ketä se ylipäätään oli kutsunut?) Päädyttiin jotenkin kuitenkin kaikki sinne rantabaariin ja 12 maissa kun se meni kiinni, niin ajattelin vaan mennä kotiin, mutta Leo yllytti kaikkia lähtemään johonkin ihme juhliin,jota hän kuvaili näin " it is a building with a lot of flats and there is no entrace fee". ÖÖ. Mutta kun tajusin, ëttä se on jossain ihan mun kodin lähellä, niin ajattelin kävellä muiden kanssa samaa matkaa ihan vaan nähdäkseni, että mikä paikka se oikein on. Lopulta Leo raahasi meitä (n. 20 ihmistä) mukanaan eikä kukaan tiennyt minne ollaan menossa. Harhailtiin jossain päi Wienin 7 kaupuginosaa - kunnes yhtäkkiä mentiin jonnekkin sisäpihalle, jossa vastaan pöllähti valtavasti  ihmista, jotka olivat paikan päällä juhlimassa kerran vuodessa järjestettäviä"arkkitehtipäivä". Ihmsiä oli ulkona, sisällä, kellarissa, keskellä porraskäytävää ja rappusissa. Niillä oli pieniä baareja ja musiikkia siellä keskellä rappukäytävää ja ulkona ja ihmiset tanssivat keskellä portaita ja ulkona. Isossa tehdashallissa oli heijastettu kuvia seinälle, DJ soittamassa ja pieni baari nurkassa. Katsoin niiden listaa ja pyysin lasillisen valkoviiniä - ei ollut, pyysin punaviiniä - ei ollut, pyysin soodaa - ei ollut. Siinä vaiheessa kysyin, että mitä näistä listalla mainituista juomista teillä oikeastaan on - vastauksena OLUTTA. Järkevää pitää sellasta pitkää listaa seinällä, jos kumminki ainoa vaihtoehto olisi olut... Me mentiin rappusia ylöspäin ja jokaisella tasanteella oli "oma" pikku juhlansa. Olen ihan varma, että ne rappuset jatkui ja jatkui vaan (en halunut todeta teoriaani virheelliseksi, joten lopetin neljänteen kerrokseen.) Yritettiin vähän kysellä, että mitä täällä oikeastsaan tapahtuu, mikä tämä tehdasrakennus(?) oikeastaan on, mutta kukaan ei tuntunut täysin tietävän (yksi poika oli tanskasta tullut Wieniin ja seuraava pelasi ammatikseen nettipokeria eikä itsekään tiennyt, mitä oikeastaan oli meneillää). Lisäksi siellä kierteli 4 poliisia koko ajan, mutta ne eivät tehneet muuta kun hiukan hiljentäneet musiikkia, kunnes joskus 3 aikaan ne alkoivat pikkuhiljaa "sulkea" niitä käytäväbileitä ja silloin oli oikein hyvä aika tallustella kotiin (ja se olikin loppupeleissä noin 15 minuutin kävelymatkan päässä mun kotoota, mikä oli oikein bueno :))

.
Nukahdin hämmentyneenä illasta: ONLY IN VIENNA.

back to basics

Juhlat on nyt juhlittu ja lyhyet viikot ovat ohi. Kahden vajaamittaisen (mutta jostain syystä sitäkin kiireemmän) viikon jälkeen on aika palata "wienin arkeen". En edes muista milloin olisin viimeksi hengaillut vaan illan kotona (ehkä kaksi viikkoa sitten?) joten nyt on ihana maata sägyn päällä, päivittää blogia suklaan ja youtube frendit -klippien parissa. aaah härligt! Kaiken lisäksi täällä on tänään pyhäpäivä, joten kaupunki (ydinkeskustan turismia lukuun ottamatta) on kuollut. Aamulla kun matkustin metrossa niin matkustajat saattoi jakaa kolmeen kategoriaan: 1) pulsut 2) kiinalaiset turistit 3) minä. Tosin myöhemmin kun mentiin töiden jälkeen Anitan ja Sarahin kanssa kahville niin niiden mielestä olisi voinut suomalaisen taustani vuoksi sopeutua kumpaan tahansa kategoriaan...

Viime viikolla oli hullua: kolmen harjoittelijan bye bye drinkit, Riikka, Katja, Jane, Oili, Asko ja Makke seuranani. Turisteltu on siis. Sunnuntaina mentiin vielä Anitan, Viktorin ja yhden saksalaisen pojan kanssa bussilla jonnekkin HYVIN KAUAS (heiligenstadin päätepysäkiltä puoli tuntia bussilla viinitarhoja bussin ikkunasta tuijotellen..) aivan mielettömään maauimalaan. Mutta tänään sataa ja nautin chillailusta kotona <3

Olen nyt about puolessa välissä harjoittelua ja tuntuu hassulta, miten nopeasti aika on mennyt! Wien on oikeasti sellainen paikka,  jossa voisin hyvin kuvitella, että ihan oikeasti asuisin. Täällä on koko ajan niin paljon nähtävää ja tehtävää, mutta tää ei kuitenkaan ole mikään tavallinen suurkaupunki (tai sellainen, millaiseksi ne ainakin itse kuvittelen..): vihreää on vaikka kuinka paljon ja täällä on tosi turvallinen olo, usein jopa turvallisempi kuin kotona!! Että vink vonk!

Perjantaina mentiin illalla Riikan kanssa Albertina museoon juhlistamaan jonkun uuden näyttelyn avajaisia: meidän nimet oli listalla (thank you facebook), saatiin ilmaiseksi juustokakkua ja päästiin sisälle näyttelyyn ja kuunneltiin hetki jotain bändiä - just tätä mä tulen ehkä eniten Suomessa sitten kaipaamaan, kun aina tapahtuu jotain!

                                                   Krapfenwaldbad

Orlando di Castello <3 ehkä parasta ruokaa ever.

Bongaus

Rathaus

Das Parlament

Jamppa <3

ilmaista juustokakkua ja taidetta!

ominaista.

Manolos ei koskaan petä.

Rote Bar - Volkstheather

Naschmarkt

Volkstheater - tuolla parvekkeella me juhlittiin!

Hundertwasserhaus- Kunst

Herrman's Strandbar

Sunnuntainen uintireissu luonnon helmassa

Terveiset myös Dalai Lamalta, sekin piipahti moikkaammassa!